Näe metsä puilta – systeemiajattelulla kokonaisuus haltuun
Olen viime vuosina havainnut kaipaavani hektisessä ja muuttuvassa maailmassa entistä enemmän systeemiajattelua. Maailma on monimutkainen systeemi, eivätkä nykyiset yritysten organisoitumismallitkaan ole kovin yksinkertaisia. Systeemien ja organisaatioiden kehittämiseen tarvitaan pitkäjänteisyyttä nykyisen hötkyilyn ja osaoptimoinnin sijaan.
Systeemiajattelulla on monta erilaista merkitystä ja selitystä. Itse näen systeemiajattelun kokonaisvaltaisena tapana tarkastella maailmaa, asioita ja ilmiöitä. Systeemiajattelulla voidaan havaita ja ymmärtää monimutkaisten ilmiöiden taustalla olevat rakenteet. Sen lisäksi, että tutkijatyyppisesti tarkastelemme systeemin osia ja niiden ”sisuksia”, on hyvä kiinnittää huomiota myös näiden osien välisiin suhteisiin ja liittymiin.
Arkiseen ajatteluunkin voi ottaa mukaan systeeminäkökulmaa. Töihin bussilla körötellessä voi pohtia vaikkapa linja-autoa systeeminä. Linja-autoa voi tarkastella erilaisina auton osina, kokonaisena bussina tai sitten osana liikennejärjestelmää. Usein systeemin tasolta katsottuna voi “nähdä metsän puilta” ja kehittää asioita, jotka ratkaisevat systeemin ongelmia sortumatta osaoptimointiin (eli vain yhden osan tai osakokonaisuuden parantamiseen) ja hätäisiin johtopäätöksiin.
Systeemiajattelu ja jatkuva parantaminen kulkevat käsi kädessä
Työssäni Ilmarisen prosessien kehittäjänä täytyy minun ymmärtää systeemeitä sekä systeemien systeemejä. Systeemit avaavat yrityksen prosessien maailman sekä vastuiden jakamisen ja työn tekemisen tavat organisaatiossa. Kokonaisuuden ymmärtäminen on polttoainetta yrityksen toiminnan jatkuvaan parantamiseen.
Hyvä esimerkki yritystason toimivasta systeemiajattelusta on Toyota, joka on vuosikymmenet tehnyt sitkeästi jatkuvaa parantamista. Toyotalla on luotu yrityskulttuuri, jossa jatkuva systeemin kehittäminen ja asioiden tekeminen paremmin on aina työntekijöiden mielessä. Tulokset puhuvat puolestaan, sillä Toyota on yksi kaikkien aikojen edistyksellisimmistä autoteollisuuden toimijoista. Johtamisen sitkeys ja järjestelmällisyys on tuottanut loistavan tuloksen myös systeeminäkökulmasta.
Hötkyilystä ja ryntäilystä järjestelmällisyyteen
Järjestelmällisyys ja systeemiajattelu näkyvät kehittämisessä niin, että ei rynnätä ratkaisemaan ongelmaa ennen kuin on tutkittu koko nykytila, kaikki vaikuttavat tekijät ja olemassa oleva data. Ennen ongelmaratkaisua pengotaan esimerkiksi laatutasoa, vaihtelua, suorituskykyä, kustannuksia, henkilöstökokemusta, prosesseja ja asiakaspalautteita.
Sitten analysoidaan. Etsitään toiminnasta ns. systeemisiä syitä eli niitä asioita, joita parantamalla systeemi kehittyy paremmaksi. Kun systeemi kehittyy paremmaksi, myös asiakastyytyväisyys ja henkilöstökokemus paranee. Sähläys vähenee, laatu ja kustannustehokkuus paranee ja henkilöstökin on tyytyväinen.
Yhteiskuntaakin voi parantaa systeemiajattelulla
Systeemiajattelulla on paljon annettavaa myös isojen ja viheliäisten ongelmien ratkaisemisessa. Ilmastonmuutos on iso ”systeemien systeemien” ongelma. Samoin nyt riehuva uusi koronavirus. Tai Suomen valtion kestävyysvaje, sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistus, sosiaalitukien viidakko ja monet muut isot ja monitahoiset asiat.
Jos näihin isoihin ongelmiin olisi helppoja ratkaisuja, ne olisi jo keksitty. Systeemitason ratkaisujen aika on nyt.
Kun kehität liiketoimintaasi systeeminäkökulmasta, muista nämä:
- Jos et pysty mittamaan systeemiin kuuluvien prosessien toimintaa ja suorituskykyä, on systeemin kehittäminen sattumanvaraista ja lopputulos voi olla entistä huonommin toimiva systeemi. Ja huonompi asiakaskokemus.
- Jatkuvan parantamisen kulttuuri vaatii pitkäjänteistä (muutos-)johtamista. Jatkuvan parantamisen kohteiden löytämisessä systeemiajattelu on hyvä työväline hahmottamaan asioiden dynaamiset riippuvuudet sekä kehityskelpoisimmat vaiheet prosessissa.
- Systeemilläkin on suorituskykyrajansa. Kun sisään tulevien asioiden ja muutosten määrä ylittää suorituskyvyn, voi systeemiin kuuluvien prosessien suorituskyky romahtaa. Ilmaston lämpenemiseen liittyvässä keskustelussa tutkijat eivät vain sattumalta varoittele 1,5 asteen lämpenemisrajasta esiteolliseen aikaan verrattuna.
Jari Ojasti
Valmentaja, prosessikehittäminen
LinkedIn
-
Jaska 12.3.2020 klo 21.40
Hyvä kirjoitus Jari. Esim. monet digitalisaation luomat mahdollisuudet mahdollistavat todellisten systems of systems ratkaisujen luomisen. Samalla kehittämisestä tuleekin todella kompleksisia ja kehittäjiltä vaaditaan onnistuakseen systeemitason ajattelukyvykkyyttä. Tutkimuksen merkitys korostuu kun lähdetään hakemaan ratkaisuja Arvo ja Hyöty perinteisesti, teknologiaratkaisujen sijaan. Ilman moninaisuuden ja todellista sidosryhmä ymmärrystä ei systeemitason ymmärrystä pääse syntymään.Vastaa kommenttiin
- Jari 16.3.2020 klo 08.25
Kiitos ajatuksistasi, Jaska. Olen samaa mieltä kanssasi, sovellusten integraatioiden määrä näyttää näppituntumalta kasvavan koko ajan ja se luo kehittämisestä monimutkaisempaa etenkin kun pitää pitää huoli tiedon eheydestä ja siitä, että koko "himmelissä" on päivitetty tiedot samaan aikaan "samalle tasolle". Tämä system of systems näkökulma tuntuu välillä myös unohtuvan, kun rakennetaan ketterästi uusia palveluita edellisten rinnalle ja päälle, jotta asiakkaan kokema arvo/hyöty paranee.Vastaa kommenttiin
- Jari 16.3.2020 klo 08.25
-
Eki Laitila 14.3.2020 klo 10.40
Hyvä kirjoituksen aihe, tosiaankin. Hurahdin systeemiajatteluun IT-väitökseni jälkeen 2008. Ikävä kyllä, suomalaiset systeemiajattelusta puhuneet ovat usein itse käpertyneet systeeminsä sisään. Sulkeutuneisuus ei kuulu tähän aiheeseen. Jos saisimme aikaan suomalaisen systeemiajattelun yhteisön, se voisi edistää valtakunnan tilaa LUKEMATTOMILLA eri tavoilla. Systeemisyys liittyy aivan kaikkeen, kuten edellä jo tuli esille. Metayliopiston sivuilla on satoja videoita tästä aiheesta ja tekoälystä ja IT-alasta teorioineen. Systeemitiede on kautta aikojen tunnettu kaikkea tiedettä edistävänä teoriana. Kirjoitinkin juuri kirjan: Metatiede - tieteenteon uusi normaali. Tämänpäiväinen video on korona-kriisistä ja systeemisistä vipuvaikutuksista: http://metayliopisto.fi/systeeminen-vipuvaikutus-koronakriisin-ja-ihmiskunnan-valilla/ t. Eki LaitilaVastaa kommenttiin
- Jari 16.3.2020 klo 08.28
Hei Eki. Olet tärkeällä asialla. Systeemiajattelu on mielestäni yksi niistä metataidoista, joita jo tämän päivän ja erityisesti tulevaisuuden osaajat vähän jokaisella alalla tarvitsevat. Kiitos myös kirjavinkistä, pitääkin laittaa se yöpöytäkirjojen listalle :)Vastaa kommenttiin
- Jari 16.3.2020 klo 08.28
-
Harri 14.3.2020 klo 13.12
Kirjoituksen pihvi jäi kyllä ohueksi. Enemmän usecaseja, enemmän konkretiaa! Esim. lauseparista ”Systeemilläkin on suorituskykyrajansa. Kun sisään tulevien asioiden ja muutosten määrä ylittää suorituskyvyn, voi systeemiin kuuluvien prosessien suorituskyky romahtaa” on tavallisen kuolevaisen vaikeaa löytää pihviä lainkaan. Sori kritiikistä, mutta ehkä kommenttini tasapainottaa oheisia muita blogin arvioita.Vastaa kommenttiin
- Jari 16.3.2020 klo 18.36
Kiitos, Harri, palautteestasi. Kirjoittaessani tein kompromissin kirjoituksen pituuden ja konkretian sekä use casejen määrän kanssa. Ehkä muutama hyvä ja konkreettinen esimerkki olisi hyvä lisä. Pistän asian hautumaan ja mietin, voisiko juttu saada jatko-osan, jossa avaan tapauskuvausten kautta enemmän systeemiajattelua.Vastaa kommenttiin
- Eki Laitila 17.3.2020 klo 11.19
Osaatteko tehdä yhteistyötä ja kommentoida suoraan ihmiseltä ihmiselle? Parasta osaamista ja systeemiajattelua on se, että kehitytään (yhdessä) ja toimitaan. Kaikki muu on tupeksimista, mistä ei koskaan tule valmista.Vastaa kommenttiin
- Eki Laitila 17.3.2020 klo 11.19
- Jari 16.3.2020 klo 18.36
-
Eki Laitila 15.3.2020 klo 19.43
Arvoisa Harri, ymmärrätkö oikein mistä kirjoitat, ja mitä oletat ja luulet tietämättä itse asiasta? Systeemiajattelu on niin valtaisan iso asia, ettei sitä muutaman rivin kirjoitukseen saa mahtumaan. Monet ovat kyllä yrittäneet, ja todenneet, että kukaan ei ymmärrä. Kuten edellä kirjoitin, Metayliopistolla on jo satoja videoita ja kymmenkunta kirjaa. Jos et Harri suostu mitään todellista näyttöä katsomaan, jäät ikuisesti samaan tietämättömyyden tilaan itse. Siis sinä. Me muut asiaan paneutuneet tiedämme enemmän, eikä meitä siitä voi syyttää, että aihe ei taivu kiireisen ADHD-tyypin kalenteriin, kuten ei kvanttifysiikkaakaan voi selittää kädenkäänteessä ja se on silti aika rajattu aihe.Vastaa kommenttiin
-
Harri 19.3.2020 klo 13.46
Olipa Ekiltä kerrassaan rakentava kommentti!Vastaa kommenttiin
-
Eki Laitila 20.3.2020 klo 05.53
Jos osaisimme oikealla tavalla systeemiajattelua (ja kybernetiikkaa sen ohella) osaisimme organisoitua oppiviksi elimiksi ratkomaan maailman ongelmia: pieniä ja isoja kuten tämä korona-episodi. Se kertoo jotakin asian laajuudesta, eikä pidä loukkaantua, jos en ymmärrä sitä, että asia painetaan villaisella. Länsimaiselle bisnes-ihmiselle on mahdotonta ymmärtää oman alueensa ulkopuolisia asioita, ja ani harvat ovat perustaneet edes lokaaleja verkostoja Linuxin tapaisesta laajasta systeemiverkostosta puhumattakaan, tai parhaista kaupallisista yhteisöistä, esimerkkinä Franchising - periaatteen keksijä ja sillä luotu miljardibisnes. Vain pieni osa kansasta, valitettavasti, on luovia. Olen halunnut edistää tämän tapaisten puutteiden korjaantumista omalla toiminnallani. Tällä viikolla Metayliopiston neljäs vuosi tuli täyteen. Minulla olisi visio (ja ulkopuolisia esikuvia) miten saataisiin yhteiskuntaa organisoitumaan pois byrokratiasta ja valtataistelusta kohti yhteistä hyvää. Euroopan laajuinen kielitieteen yhteisö on esimerkki maanosan laajuisesta systeemisestä ideasta saada Euroopan taloudellinen asema niiden maanosien rinnalle, joilla etunaan on vahva oma kielensä (englanti, espanja, kiina..). Se on tutkimusyhteisö : http://www.meta-net.eu/ Samalla tapaa voisimme tehdä systeemisiä yhteisöjä mihin tahansa tärkeään aiheeseen, joka ei ole liian kilpailullinen. Lukemattomat alat kaipaisivat sitä, esimerkkinä tieteen ja koulutuksen uudelleenorganisointi kaikkialla. Näillä palstoilla lienee täysin mahdotonta keskustella systeemiajattelusta, koska lukijat etsivät siitä pikatemppua itselleen, ja siihenhän harkittu ajattelu (Kahneman: Thinking Slowly and Fast) ei ollenkaan tähtää.Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Hyvästit taukohuoneelle - täältä tullaan eläke!
Kollegat ja kaverit kyselevät, miltä tuntuu lähteä eläkkeelle. Olen huomannut vastaavani jokaiselle eri tavalla, koska rehellinen vastaus on: en tiedä.
Meidän jokaisen työkyky on hiuskarvan varassa
Työkykymme on uhattuna, jos työ kuormittaa jatkuvasti liikaa – henkisesti tai fyysisesti. Työkyvyttömyyden taustalla voi olla monenlaisia syitä, jotka voivat saada aikaan lumipalloefektin. Myös työn ulkopuoliset tekijät voivat lisätä kuormitusta. Erityisesti henkistä kuormittavuutta voi olla vaikea havaita. Jos kiskoilta putoaminen voi tapahtua kenelle vain, niin onko mahdollista päästä takaisin raiteille? Työn ja toimintaympäristön muutosten keskellä on hyvä muistaa tärkein eli ihminen. Voimmeko empatialla, positiivisella palautteella ja hyvällä käytöksellä auttaa kavereita työkykyisiksi?
Kohti uutta arkea – uudistimme ammatillisen kuntoutuksen palvelumme
Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja niin muuttuvat myös asiakkaidemme tarpeet. Aiemmin ammatillisen kuntoutuksen asiakkaamme hakeutuivat palveluihin tyypillisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Nykyään tilanne on moninaisempi: mielenterveyden haasteet korostuvat, ja palvelujamme hakevat entistä nuoremmat ihmiset. Asiakkaamme eivät enää tarvitse vain yhden tyyppisiä ratkaisuja, vaan heidän haasteensa ja toiveensa ovat yksilöllisempiä ja monimuotoisempia.