Huomenna hän tulee – Härät ja karhut odottavat koronlaskua

Tämä vuosi on mennyt kuin klassisessa Samuel Beckettin näytelmässä ”Huomenna hän tulee”. Euroopan keskuspankin koronlaskua on odoteltu saapuvaksi kuin näytelmän herra Godot’ta konsanaan. Koronlasku on vain siirtynyt EKP:n kokouksesta toiseen. Samalla näkemykset inflaation kehityksestä ovat muuttuneet, ja Suomen osakemarkkinan suunta on ollut varsin mollivoittoinen.

Sen sijaan globaali osakemarkkina on tänä vuonna pärjännyt hämmästyttävän hyvin, vaikka Yhdysvaltain keskuspankin (Fed) ja Euroopan keskuspankin (EKP) ohjauskorkojen laskuodotuksia on leikattu massiivisesti. Vuoden alussa arvioitiin tulevan 7–8 koron laskua, ja nyt odotuksissa on vain kaksi. Laskuodotuksien leikkaamista selittää sekä optimistisia näkymiä korkeammalle jäänyt inflaatio että ennakoitua vahvempi talouskehitys. Globaalin taantuman todennäköisyys onkin laskenut selkeästi.

Samalla USA:n talous on jälleen kerran osoittanut dynaamisuutensa ja vahvuutensa suhteessa Eurooppaan. Talousennusteiden päivityksissä onkin Euroopan kasvuennusteita höylätty alaspäin ja Yhdysvaltain ennusteita hivutettu ylöspäin.

Markkina on hinnoitellut korolaskun lähes varmaksi

Markkina hinnoittelee huomiselle EKP:n kokoukselle lähes 100 prosentin todennäköisyydellä päätöksen 0,25 prosenttiyksikön koronlaskusta. Jos koronlaskua ei tulisi, olisi se iso yllätys, ja todennäköisesti aiheuttaisi negatiiviset vaikutukset sekä korko- että osakemarkkinoille.

EKP:n uskottavuutta myös kyseenalaistettaisiin ja markkinoiden odotuksien hallitsemisen tuomittaisiin epäonnistuneen totaalisesti. Tällaiseen miekkailuun ei kukaan halua ajautua, varsinkin kun keskuspankkien uskottavuutta on koeteltu pitkäksi vedetyn elvyttämisen jäljiltä.

Nyt markkinoille onkin mielestäni itse koronlaskun kokoa isompi asia se, mitä EKP sanoo jatkosta. Todennäköisesti keskuspankin keskeisin viesti on edelleen, että korkopäätöksiä tehdään jatkossakin ”tuoreimman datan pohjalta”. Tämä selkeämmälle kielelle käännettynä tarkoittaa, että ei kannattaisi liikaa arvailla loppuvuoden korkopäätöksien suuntaa tai kokoa nyt tehdyn päätöksen perusteella.

Härät ja karhut tulkitsevat signaaleja eri tavalla

Samapa tuo, arvailuja ja ennusteita tehdään kuitenkin ja markkina heiluu mukana. Markkinoiden suuntaa optimistisesti ennustavat eli ”markkinahärät” kaivavat EKP:n viestistä positiivisia vivahteita: rahapolitiikan keveneminen jatkuu, koronlaskuja tulee lisää ja nimenomaan positiivisista syistä. Inflaatio tulee alas, mutta ei romahtamalla, koska talouskasvu ja kysyntä pysyvät sopivan positiivisella tasolla.

Pessimistit eli ”karhut” löytänevät viestistä paljon negatiivista: koronlasku tuli, mutta laskut saattoivat olla toistaiseksi tässä. Inflaatio, ja etenkin palkkainflaatio, on edelleen liian korkealla eikä korkojen lisälaskulle ole lähitulevaisuudessa tilaa. Korkotaso jää roikkumaan tavoiteltua korkeammalle ja pidempään, mikä rasittaa esimerkiksi osakkeiden ja kiinteistösijoitusten hintoja.

Näin jatkuu ikuinen vääntö härkien ja karhujen välillä.

Mihin ja miten koronlasku vaikuttaa?

Eri maiden väliset erot koronlaskun tarpeellisuudessa ovat isoja. Esimerkiksi Suomelle ja suomalaisille tämänhetkinen rahapolitiikka on liian kireää, ja koronlasku olisi tervetullut. Mutta eihän neljännesprosenttiyksikön suuruinen ohjauskoron leikkaus vielä sellaisenaan käänteentekevä ole. Varsinkin kun se on pitkälti jo etukäteen markkinoilla hinnoiteltu.

Ensimmäisen koronlaskun positiivisia psykologisia vaikutuksia ei kuitenkaan kannata aliarvioida: koronnoususyklin päättyminen saa konkreettisen vahvistuksen, (asunto)velalliset uskaltavat päivittää laskelmiaan, yleinen usko tulevaisuuteen paranee ja kenties joitain odottamaan jätettyjä hankintoja uskalletaan toteuttaa.

Suomalaisten listattujen osakkeiden heikosta kurssikehityksestä on puhuttu paljon, ja on totta, että esimerkiksi vuoden 2022 aikana tapahtuneen korkojen nousun jälkeen olemme jääneet pahasti telineisiin niin suhteessa Yhdysvaltoihin kuin Eurooppaankin. Tuottoeroa selittää mm. Suomen pörssilistan sektorijakaumaero, eli meillä on selkeä aliedustus kovassa lennon olevan korkean teknologian sektorissa ja yliedustus heikohkon kehityksen syklisissä sektoreissa (mm. konepajat ja metsäteollisuus). Myös joidenkin ison indeksipainon yhtiöiden haasteista seurannut aneeminen kurssikehitys on painanut Suomi-indeksiä.

Oli miten oli, suomalaisten yhtiöiden kurssikehityksen saa näyttämään hyvältä tai huonolta sopivan tarkastelujakson valitsemalla. Ilmarisella suomalaisten yhtiöiden osuus listattujen osakkeiden salkusta on lähes 30 %, eli ns. kotimarkkinavinouma on suuri. Siitäkin näkökulmasta teema on meille erittäin tärkeä.

Eläkkeiden rahoituksen turvaaminen – sehän se on aina mielessä

Lyhyen aikavälin tuottokehityksen ruotimista tärkeämpää on varmistaa, että Suomen talouden vaisuudesta ja suomalaisten yritysten heikohkosta tuloskunnosta ei tule pysyvää tai rakenteellista. Kilpailukykyiset, innovatiiviset, kehittyvät ja kasvavat suomalaiset yritykset ovat jatkossakin hyviä sijoituskohteita. Niihin on tuottavuus- sekä turvaavuusvelvoitteen alla toimivaa eläkerahaa helppo sijoittaa. Tällaisille yhtiöille löytyy globaalisti hajautetusta sijoitussalkusta helposti tilaa.

Vastaavasti heikon tuotto-odotuksen sijoituskohteita ei kannata salkussa makuuttaa eikä eläkerahaa tule pitkäaikaiseen tekohengittämiseen käyttää. Eläkerahalle saatavalla sijoitustuotolla on iso vaikutus tulevien eläkkeiden maksukykyyn sekä eläkemaksun pitämiseen kilpailukykyisellä tasolla. Pidämmekin aina kirkkaana mielessä, että sijoittamalla yhteisiä eläkevaroja turvaamme nykyisten ja tulevien eläkkeiden rahoitusta. Tämä on eläkerahastojen näkökulmasta tärkeintä.

Mikko Mursula
varatoimitusjohtaja, sijoitukset
Ilmarinen

• Lue lisää Ilmarisen sijoituksista