Blogit

Kaikki muuttuu, antaako muuttua vaan?

Työelämä muuttuu, ajattelemme – mutta miten se muuttuu? Internet tietenkin muutti työtä, ja nyt koronan vauhdittama etätyö ja edelleen hybridityö tekevät samaa. Kymmeniä vuosia työelämässä olleet muistavat varmasti, miten sähköposti, tekstiviestit ja älypuhelimet tulivat ja miten kaikki viestiminen helpottui ja nopeutui, mutta uudenlainen tavoitettavuus saattoi aiheuttaa myös yllättävää kuormittumista.

Mutta mikä on oikeasti muuttunut vuosien kuluessa? Pidemmällä aikavälillä olennaista on ollut suomalaisen työn – ja koko elämän – muutos maatalous- ja alkutuotantovaltaisesta maasta tietoa, osaamista ja palveluita kierrättäväksi yhteiskunnaksi. Puhtaasti fyysinen työ on yhä harvemman elinkeino, kun alati muuttuva palvelutuotanto uusiutuvine teknologioineen tarvitsee ihmisiä kehittämään, järjestämään ja hoitamaan asioita. Juuri nyt tuntuu kuin muutos olisi koko ajan kiihtyvää niin, ettei siinä aina parhaalla tahdollaankaan pysy perässä.

Mikä tekee työstä merkityksellistä?

Millaista on olla töissä? Tekeekö jotain, mitä on alun alkaenkin halunnut tehdä, niin kuin lapsilta kysyttäessä: mikä sinusta tulee isona? Isona taas kysytään, onko oma työ merkityksellistä itselle tai muille? Tulevaisuudessa kysymykseen merkityksellisyydestä voi olla hankalampi vastata, kun työurat muuttuvat vaihtelevimmiksi ja ihmiset tekevät monia, toisinaan erilaisiakin töitä. Voisiko oma motivoitu tekeminen olla elinkeino muillakin kuin taitelijoilla? Silloin olennaista on tarjolla olevan monenlaisen työn ja erilaisten ihmisten kohtaaminen ja siihen voisi kuvitella tarvittavan jonkinlaisia työelämän tindereitä. Ja toisaalta, palaamme aina uudestaan kysymykseen: kuinka paljon elämän kuuluu olla vain työntekoa - tai jos se sitä on, tuntuuko se merkitykselliseltä?

Voiko työn nähdä hoitavana, kuntouttavana ja osallisuutta tuovana tekijänä? Perinteisesti erityisesti mielenterveyssyistä toimintakykyään menettäneille on järjestetty mukautettua, usein suorittavaa työtä, jota on tehty mahdollisuuksien mukaan yhdessä. Tiedetään, että tällaisia töitä on luonnostaan yhä vähemmän tarjolla, kun työelämä tarvitsee oppimaan ja sopeutumaan valmiita moniosaajia. Työn ja psyykkisten voimavarojen sovittaminen on työkyvyn ylläpitämisen ja hyvinvoinnin ydinkysymyksiä. Tähän ei ole yhtä ratkaisua, vaan osa meistä nauttii jatkuvasta muutoksesta ja itseohjautuvuudesta, kun toiset tarvitsevat selkeästi määriteltyjä tehtäviä ja ulkopuolista johtamista.

Pidä huolta niistä, jotka putoavat muutosten kyydistä

Entäpä tulevaisuus? Aikamme suuria työelämän murrosilmiöitä näyttävät olevan tekoälyn mahdollisuudet, neljäs teollinen vallankumous ja vaikkapa myös sovellusalueitaan jatkuvasti laajentava pelillistäminen. Ne lupaavat tuottavuushyötyjä, viheliäisten ongelmien ratkaisuja, ihmistyön muutoksia – tarjoilijasta lääkäriin - ja palveluiden monipuolistumista, mutta vaativat ihmisiltä oppimista ja sopeutumista uuteen. Valmius tähän vaihtelee ihmisryhmittäin: ikääntyminen voi heikentää halua ja kykyä oppia ja sopeutua, ja huonompiosaisuus taas sulkee ovet monilta välineiltä ja mahdollisuuksilta. Samoin globaalisti lähtöviivat hypätä kehityksen kelkkaan vaihtelevat ja vieläpä vähän paradoksaalisesti: esimerkiksi Afrikan maat ovat juuri nyt uuden vihreän teknologian ja kehityksen aulis vastaanottaja, kun taas kehittyneen maailman toimet lähtevät erilaisesta, tekniikalla kyllästetystä tilanteesta.

On yleisen keskustelun ja politiikan asia yrittää ohjata muutoksia, joiden pyörteisiin koemme jäävämme. Vaikka välillä voi huimata, kannattaa ehkä katsoa tilannetta rauhallisen uteliaana, sillä muutokset eivät yleensäkään ole pelkästään hyvästä tai pahasta. Me ihmiset olemme aina sopeutuneet, vaikka sen vaatima aika ja joidenkin muutosten nopeus eivät aina kohtaakaan. Ajatelkaamme, että muutosvaiheet voivat olla kaikkein kiehtovinta aikaa, kunhan vain pidämme huolta niistä, jotka eivät koe asioiden muuttumista pelkästään positiivisena haasteena.

Sami Pirkola
sosiaalipsykiatrian professori, Ilmarisen asiantuntijalääkäri

Tutustu myös

  • Kimmo Hoikkala 14.12.2022 klo 13.01
    Mielenkiintoinen kolumni tohtori Pirkolalta. Voisiko ajatella työn merkityksellisyyden arviota myös kysymällä työntekijältä, että jäisikö kyseinen työntekijä ennenaikaiselle työeläkkeelle, vaikka se tietäisi noin puolet pienempää tulotasoa kuukaudessa. Itse uskonkin, että rahan merkitys työnteon motivoivana tekijänä on Suomessa suurin yksittäinen tekijä ja toisena listallani tulisi vasta työn merkityksellisyys muille yhteiskunnan jäsenille. Toki työyhteisöissä voi olla tiiviitä sosiaalisia yhteyksiä, jotka ulottuvat jopa työpaikan ulkopuoliseenkin elämään. Itse kaipaan työelämästä pitkän linjan työkyvyttömyyseläkeläisenä sekä parempaa toimeentulotasoa että sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka ainakin vielä 2000-luvun vaihteessa oli kiinteänä osana omassa työyhteisössäni teollisuudessa, jolloin taukojutustelu oli pääasiassa mukavaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäävää. Olen itse ainakin sitä mieltä, että pelkkä työn merkitys ilman kunnon palkkaa on mahdoton ajatus aikamme suomalaisille, koska olemme kasvaneet jo lapsista saakka tähän vallitsevaan elintasokilvoitteluun ja saahan sitä paremman eläkekertymänkin suuremmilla vuosiansioilla.
    Vastaa kommenttiin
  • Tapio Miettinen 15.12.2022 klo 08.52
    Hyvä kirjoitus. Ei sovi vain Ilmarisen linjaan. Ilmarinen ei omalla toiminnallaan tue millään tasolla kirjoituksen tavoitteita.
    Vastaa kommenttiin
  • Tietoisuus 16.12.2022 klo 16.33
    Pst.Todellisuudessa kaikki muutos on aina vain muutosta parempaan. Ei ole olemassakaan sellaista kuin muutos huonompaan. Joten parhaat päivät ovat vasta edessäpäin meillä kaikilla. Aika harva vain ymmärtää tämän, vielä.
    Vastaa kommenttiin
  • 72-vuotias 16.12.2022 klo 19.53
    Sami Pirkolalle nostan hattua. Hän ymmärtää, miksi me seniorit ahdistumme teknisen kehityksen ylinopeuden edessä.
    Vastaa kommenttiin
  • Svante Mattsson 18.12.2022 klo 08.07
    Tervehdys Samille Milloin työelämästä tulee päähän istutettu ajatus? Milloin sinne istutetaan tekoälyä? Miksi meillä on huonompiosaisia? Ovatko he kasvuympäristömme uhreja? Joku sanoo:” Olet tyhmä!”. ”Olet laiska!”. ”Ei sinusta ole mihinkään!”. Kuka heitä on lytännyt jo kasvuvaiheessa? Vanhemmat? Opettajat? Tosiasia on että tekoäly on heidän suurin kannustajansa. He päärjäävät sen kanssa yhtä hyvin kun kaverit, mutta se lopullinen sysäys työelämän polulle on vieläkin valintaperuste. Lukioon pääseminen on valintakriteeri, johon tarvitaan kannustaja. Amattikoulun uran valintakin on vaikeata. Ylioppilailla pääsyy korkeakouluihin oli helppoa 50- luvulla. Kaikki pääsivät opiskelemaan. Tänä päivänä suurelle osalle se ei toteudu. Kun vihdoin työelämä alkaa, menemme sinne minne pääsemme. Kuten Kimmo samoi :”Raha ratkaisee”. Samin sanat ovat kuitenkin tätä päivää. Maailma muuttuu ja teknikka kehittyy ja siihen liittyy olennaisesti tekoälyn loputtomat mahdollisuudet. Elämämme tärkein asia terveys ja kuntoisuus on asia, jota tekoälyyn hukkumiseen on kadottanut meissä ilon liikkua ja nauttia luonnosta. Samin sanat tarjoilijasta lääkäriin saa toisen merkityksen. Lääkäri määrää huonokuntoiselle keholle lääkkeitä. Lääkemääräyksen lisänä pitäisi olla :”puoli tuntia kävelyä, pyöräilyä päivittäin ja askelmittari alkaen 5- vuotiaista lähtien. ” Tässä mennään globaalisessa ajattelussa toiseen suuntaan. Hyvän kuntoisuuden saavuttamiseksi ei tarvita rahaa, tekoälyä, lääkäreitä eikä erityiskoulutusta. Pidetään huolta niistä jotka ovat pudonneet muutosten kyydistä.
    Vastaa kommenttiin

Lisää uusi kommentti

0/4000
Viesti on pakollinen
Nimi on pakollinen
Sähköpostiosoite on pakollinen

Lisää aiheesta

Blogit 25.1.2024

Uusi maksuluokkamalli kirittää työterveysyhteistyötä

Aiemmin suurten työnantajien maksuluokkaan ja sitä kautta työeläkemaksuun vaikuttivat vain pysyvät työkyvyttömyyseläkkeet. Maksuluokkamallin uudistus toi mukaan yhtälöön myös pitkittyneet kuntoutustuet. Ennakoivan ja suunnitelmallisen työkykyjohtamisen merkitys korostuu entisestään. Muutos haastaa myös työterveysyhteistyötä.

Uusi maksuluokkamalli kirittää työterveysyhteistyötä

Blogit 16.1.2024

Kohti talouden pehmeää kasvua – vai onko kojootin putous kivulias?

Viime vuosi oli pääomamarkkinoilla monitahoinen. Keskeiset osakeindeksit nousivat hulppeasti esimerkiksi Yhdysvalloissa, kun taas Suomessa jäätiin loppuvuoden kiitolaukasta huolimatta hiukan pakkasen puolelle. Suomen pörssilistalla on monia hyviä yhtiöitä, mutta vaimeaa menoa selitti osaksi suomalaisten listayhtiöiden toimialajakauma. Sykliset yhtiöt eivät olleet muodissa. Myös tulosrintamalla suomalaisten yhtiöiden kyyti oli kylmää.

Kohti talouden pehmeää kasvua – vai onko kojootin putous kivulias?
Lisää ajankohtaisia artikkeleita