Onko työ uhka vai turva nuorten mielenterveydelle?
Työkyvyttömyyseläkehakemusten määrät ovat kasvaneet työelämään kiinnittymättömillä nuorilla. Nuorten siirtymää työelämään täytyy helpottaa hyvillä työoloilla, osaavalla johtamisella ja riittävällä tuella uran alussa.
Bussilastillinen nuoria jää joka viikko mielenterveyssyistä eläkkeelle. Se on hyvinvointiyhteiskunnallemme liikaa. Nuorilla työikäisillä esiintyy Kelan ja Eläketurvakeskuksen mukaan mielenterveyden häiriöitä enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.
Huoli nuorten mielenterveydestä ja työelämän vaatimuksista on aiheellinen, mutta ilmiötä paisuttaa muutama olennainen tilastoharha. Mielenterveyden häiriöt työkyvyttömyyden syynä ovat olleet laskutrendillä niin pitkään kuin tilastoja on tuotettu, vaikka muutokset ikäryhmien välillä ovatkin olleet suuria. Ilmiö on huomattu myös Kelassa. Sen tuoreen tilaston mukaan mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen kasvu on taittunut.
Mielenterveyden ongelmat tunnistetaan aiemmin
Mielenterveyden häiriöistä johtuvien eläkkeiden osuus on kasvanut yksinkertaisesti siksi, että muiden sairauksien takia myönnetyt eläkkeet ovat vähentyneet nopeammin. Mielenterveyden ongelmat tunnistetaan aiempaa nuorempina.
Viime vuosina nuorille myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä ei tilastojen mukaan ole kasvanut muita ikäryhmiä enemmän, kun muutos suhteutetaan ikäluokkien kokoon. Ikäluokan kokoon suhteutettuna etuudensaajien määrät ovat vähentyneet viimeisen neljän vuoden aikana kaikissa ikäryhmissä, myös alle 35-vuotiailla.
Pidemmän aikavälin tarkastelussa vuonna 2023 Kelan korvaamaa mielenterveysperusteista työkyvyttömyyseläkettä sai noin viisi tuhatta 35–55-vuotiasta vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Samalla alle 35-vuotiaiden etuudensaajien lukumäärä kasvoi noin neljällä tuhannella. Kymmenessä vuodessa myös työeläkejärjestelmässä keski-ikäisten etuudensaajien lukumäärä on laskenut noin 30 prosenttia samaan aikaan kun nuorten etuudensaajien määrä on noussut noin 20 prosenttia.
Katse työelämän ulkopuolelle
Selvitimme työeläkeyhtiö Ilmarisen tilastoista nuorten hakemusmäärien kehitystä viimeisen viiden vuoden ajalta. Huomasimme, että työkyvyttömyyseläkehakemusten määrät ovat kasvaneet työelämään kiinnittymättömillä nuorilla.
Katse tulisikin siis kääntää työelämästä myös sen ulkopuolelle. Työn kuormittavuuden sijasta selitystä muutoksille pitäisi etsiä tästä elämänvaiheesta ja tarjota samalla konkreettisia ratkaisuja.
Nuorten työkyvylle tärkeintä on tuki taitekohdassa työelämään siirtymisen ja opintojen välissä.
Entistä useampi nuori, jonka ansiotulot ovat olleet alle 20 000 euroa kahden edeltävän vuoden aikana ennen sairastumista, hakee työkyvyttömyyseläkettä. Näitä hakemuksia myös hylätään aiempaa enemmän. Työkyvyttömyys pitkittyy sellaisissakin mielenterveyden häiriöissä, jotka ovat hoidettavissa. Mielenterveyttä ja työkykyä hoidetaan erillään toisistaan, jolloin työhön palaaminen viivästyy.
Työelämään kiinnittyneillä nuorilla taas sekä hakemus- että hylkäysmäärät ovat pysyneet ennallaan.
Onko työpaikkaa, mihin palata?
Onneksi valtaosa nuorten työkyvyttömyyseläkkeistä on määräaikaisia kuntoutustukia. Tilastojen mukaan vähintään kolmasosa kuntoutustuelle jäävistä nuorista palaa työelämään kolmen vuoden sisällä.
Paluun onnistumisen ratkaisee, onko työpaikka, johon palata. Jos työpaikka säilyy kuntoutuksen aikana, on todennäköisyys palata työhön lähes nelinkertainen. Alle 35-vuotiaan työhön paluun todennäköisyys on kaksinkertainen yli 55-vuotiaisiin verrattuna.
Mielestämme nuorten työkyvylle tärkeintä on tuki taitekohdassa työelämään siirtymisen ja opintojen välissä. Ongelmana ei ole työelämästä poistuminen, vaan työllistymisen vaikeudet. Siksi on tärkeää tukea nuorten siirtymistä työelämään.
Nuorten siirtymistä työelämään tulisi helpottaa
Parhaat ratkaisut löytyvät työelämän rakenteista ja työurien alun tuesta. Nuorten siirtymää työelämään täytyy helpottaa hyvillä työoloilla, osaavalla johtamisella ja riittävällä tuella uran alussa. Jokaiselle nuorelle on taattava turvallinen ja sujuva aloitus työelämässä.
Tämä vaatii sekä resursseja että konkreettisia toimia työnantajilta ja päättäjiltä. Emme voi jättää yhä pieneneviä ikäluokkia kantamaan myös tätä taakkaa.
Simo Levanto
asiantuntijapsykologi, Ilmarinen
Anssi Smedlund
johtava asiantuntija, Ilmarinen
Simo Levanto ja Anssi Smedlund
Simo Levanto on asiantuntijapsykologi ja Anssi Smedlund tietojohtamisen johtava asiantuntija Muut blogikirjoitukset kirjoittajaltaLisää aiheesta
Tekoäly työkaverina: vahvistuuko osaaminen vai ulkoistuuko ajattelu?
Mikä on tekoälyn rooli työkaverina, ja miten se muuttaa osaamista? Aihe on henkilöstöjohtajien pöydällä monestakin syystä. Kyse ei ole vain teknologiasta, vaan myös toimintatapojen, kulttuurin, asiantuntijuuden ja johtamisen muutoksesta. Samalla tekoäly ja osaaminen ovat olennaisia henkilöstöjohtamisen ja työkykyyn liittyviä kysymyksiä.
Eläketieto kiinnostaa nuoria, kun se tulee vastaan arjessa
Nuoret eivät välttämättä etsi tietoa eläkkeestä aktiivisesti. Silti he ovat valmiita tutustumaan siihen, kun aihe tulee vastaan tutussa paikassa ja liittyy omaan talouteen. Siksi eläkeviestinnän tärkein kysymys ei ehkä ole, miten nuoret saadaan kiinnostumaan eläkkeistä, vaan miten eläketieto tuodaan sinne, missä nuoret jo ovat.
Tekoäly sekä parantaa että haastaa työkykyä
Tekoälyn viimeaikainen vyöry työelämään muistuttaa monin tavoin aiempia teknologisia murroksia. Osa ihmisistä näkee mahdollisuudet lähes rajattomina, toisia huolettaa jääminen kehityksen jalkoihin. Keskustelusta voi myös tehdä tutun havainnon: hyötyjiä vaikuttaisivat usein olevan ne, joilla on jo valmiiksi parhaat lähtökohdat omaksua uusia toimintatapoja.