Kokeilukulttuuria muutoksen tuskaan
Olen taas pääsemässä pitkäaikaisen harrastuksen, juoksun makuun. Mutta se ei ole ollut helppoa! Kun juoksurutiini on ollut hukassa, uudelleen aloittaminen on ollut yhtä tuskaa. Flunssat, työmatkat ja väsymys ovat kaikki olleet hyviä syitä olla lähtemättä lenkille, vaikka todellisuudessa puolen tunnin juoksulenkkejä olisi voinut vaivatta sovittaa arkeen kevään mittaan kymmeniä.
Mutta tällaisia me ihmiset olemme. Kiireen keskellä hyvät aikomukset jäävät juuri sellaisiksi, aikomuksiksi. Sama ongelma vaivaa monia työelämän kehittäjiä ja esimiehiä. To do -lista on täynnä tärkeitä, mutta hähmäisiä kehitysjuttuja, jotka roikkuvat listalla viikosta toiseen kiireellisempien asioiden täyttäessä päivät. Should do -listaan tarttuminen ahdistaa, kun jokainen asia listalla vaatisi oman projektinsa. Miten toimeen tarttumista kehitystehtävissä voisi helpottaa?
Johdon esimerkki voi kylvää muutoksen idun
Työskentelimme taannoin erään esihenkilöasemassa työskentelevän asiantuntijan kanssa, joka oli tunnistanut alaistensa kipuilevan työaikojen rajattomuuden kanssa. Samalla, kun työ oli todella innostavaa, työntekijöiden palautuminen oli vaarassa, sillä yrityksen pikaviestinkanava täyttyi viesteistä pitkälle yöhön ja uudelleen heti aikaisin aamulla. Johtoryhmä koki tilanteeseen puuttumisen vaikeaksi, sillä myös heidän omat kalenterinsa olivat täynnä ja ainoa aika viesteihin vastaamiseen oli ilta-aikaan.
Asian kanssa kipuileva esihenkilö päätti tehdä kokeilun: hän poistaisi pikaviestimen lähestyvän hiihtolomaviikon ajaksi puhelimesta eikä lukisi lomalla sähköposteja. Kiireellisissä asioissa hän ohjeisti soittamaan. Viikon offline-aika tuntui radikaalilta ajatukselta, mutta johtaja oli valmis kokeiluun. Ja mitä tapahtui? Loma oli rentouttava, Alppien aurinko helli johtajaa ja laskupäivistä sai nauttia ilman työkeskeytyksiä. Johtaja palasi töihin rentoutuneena ja levänneenä.
Kenties merkittävämpi oli kuitenkin vaikutus, joka esimerkillä oli johdettaviin. Organisaatiossa pantiin merkille henkilön lomailu ilman yhteydenpitoa. Tiimiläiset rohkaistuivat toimimaan samalla tavalla. Muutoksen itu oli kylvetty. Se vaati vain pienen kokeilun.
Pienikin kokeilu on parempi kuin ei mitään
Vaikka usein haluaisimme työelämässä saada aikaan paljon, joskus rima kannattaa asettaa matalalle. Liikkeelle voi lähteä pienestä kokeilusta, josta voi oppia ja jonka jälkeen jatkaminen saattaa tuntua helpommalta. Meidän pitäisi myös olla sallivia itseämme kohtaan: joskus vaatimatonkin kokeilu on parasta, mihin pystymme arjen puristuksessa. Pienikin teko on silti parempi kuin ei mitään, ja se voi olla juuri se tarvittava sysäys isompaan muutokseen.
Itsekin löysin kadonneen juoksuinnostuksen huijaamalla aivojani kokeilun avulla. Kerroin itselleni, ettei minun tarvitse kuin mennä ulos haukkaamaan ilmaa lenkkivaatteissa ja kokeilla miltä se tuntuu. Lähdin juoksemaan uskotellen itselleni, että kokeilen hieman juoksua. Jo ensimmäisellä kerralla huomasin, että juokseminen tuntuikin mukavalta, eli kokeilu kannatti. Kerta kerralta lähteminen on muuttunut helpommaksi ja on jälleen arkinen ilo. Mutta hieman kokeilukulttuuria se vaati, erityisesti oman pään sisällä.
Aku Varamäki
työpäivämuotoilija, yrittäjä
@akuvaramaki
www.workdaydesigners.com
-
Jarmo Kokkonen 8.10.2019 klo 13.32
Kiitos, hyvää pohdintaa. Sama kokemus juoksemisen äärellä ja sähköpostien äärellä. Juostuani 20 vuotta varsin säännöllisesti olen oppinut siihen, että oma keho on viisas tiedonantaja. Kun vauhti ja päivän kunto ovat hyvässä suhteessa, keho löytää rytminsä ja luontevan kulkunsa ilman sykemittaria ja vauhdin tarkkailua. Samalla aivot työstävät asioita, ja tuovat tietoisuuteen sitä, mikä on tarpeen. Juokseminen on tapa ajatella, koska ihminen on kokonaisuus.Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Ruostuuko kultainen nuoruus?
Nuorten voinnista kannetaan juuri nyt paljon huolta, eikä syyttä. Nuorisobarometri on jo usean vuoden ajan kertonut nuorten tulevaisuudenuskon heikentymisestä, ja kouluterveyskyselyissä ja eri hoitorekistereissä on nähty masennus- ja ahdistuneisuusoireiden yleistymistä. Keskustelussa esiin nousevat usein maailmantilanteen epävarmuus, ilmastohuoli ja sosiaalisen median paineet. Ne ovat kaikki todellisia ilmiöitä, jotka koskettavat monia nuoria.
Miksi työkykydata kuuluu johtoryhmän pöydälle?
Olen työurani aikana ollut mukana kehittämässä toimintamalleja useissa tilanteissa, joissa muutostarve on ollut suuri. Tavoitteena on ollut tehokkuuden, tuloksellisuuden ja asiakaskokemuksen parantaminen. Yhteinen nimittäjä näille uudistuksille on ollut digitalisaatio – eli tapa yhdistää liiketoiminta, prosessit ja teknologia uudella tavalla.
Onko vastuullisuudella enää väliä?
Vastuullisuustyötä haastetaan nyt monesta suunnasta, mutta sen tärkeys ei ole kadonnut mihinkään. Nyt onkin hyvä hetki erottautua muista ja osoittaa että vastuullisuus on tekoja, ei pelkkää puhetta verkkosivuilla. Tutkimuksemme mukaan yritykset ovat yhä onneksi valmiita panostamaan työntekijöidensä työkykyyn osana sosiaalista vastuutaan.