Älä tule paha konflikti, tule hyvä konflikti
Toimin työyhteisössä, joka on kekseliäs ja erittäin osaava, mukava ja hetkittäin jopa hersyvä. Mutta valitettavasti sen täysi potentiaali jää kuitenkin hyödyntämättä, sillä meillä ei ole suoraan puhumisen kulttuuria. Monen työyhteisön täysi potentiaali jää hyödyntämättä, jos pidämme ihannetilanteena yksimielisyyttä. Etenkin kun tosielämässä on usein kyse näennäisestä harmoniasta. Sen vallitessa emme puhu suoraan emmekä haasta – emmekä kehity. Jos pelkäämme konflikteja, tulemme samalla osoittaneeksi, että emme usko yhteisömme kykenevän käsittelemään erimielisyyttä.
Kääntäen: kun osaamme käsitellä erimielisyyttä, voimme huomata konfliktien voivan olla elämää eteenpäin vievä dynamo, eikä tuhoava voima. Silloin pelkkä törmäyksen mahdollisuus ei estä eriävien näkemysten esittämistä siinä pelossa, että joku loukkaantuu ja itse saa hankalan tyypin maineen.
Tunnereaktioita ei kannata pelätä
Yritysten tulee muuttua pärjätäkseen, kyetä tekemään nopeita siirtoja ja löytää uusia mahdollisuuksia. Kuitenkin moitteettoman käytöksen kulttuuri ja joukkoon kuulumisen tarve ajavat nopean kehittymisen ja yrityksen tarpeen yli. Muutoksia ei tapahdu, ellemme muuta toimintatapojamme ja määrätietoisesti ohjaa itseämme ja kavereitamme epämukavuusalueille ja luotsaa vuorovaikutusta seuraavalle tasolle.
Se, että pelkää saavansa tunnereaktioita aikaiseksi, on hölmöä, sillä pikemminkin pitäisi pelätä, että ei saa mitään tunnetta aikaan! Tunteet kertovat asian tärkeydestä. Jos ihmiset eivät reagoi: hymyile, sure, hiilly, naura, innostu tai korota ääntään, ei tilanteella tai asialla ole heille väliä. Mukavaa voi olla, mutta kehitystä ei tapahdu – ja kaikki jää kädenlämpöiseksi. Vanhat sanonnat ”Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu” ja ”mikään ei muutu, jos mikään ei muutu” ovat totta enemmän kuin koskaan.
Konflikteja peräänkuuluttaessani kuulen säännöllisesti, kuinka rikkominen ei ole rakentavaa ja kuinka pitää ymmärtää ihmisten erilaisuus – toiset ovat herkempiä, eivätkä pysty toimimaan optimaalisesti, jos pelkäävät loukatuksi tulemista. Mikä ajaa meidät sovinnaisuuteen? Miksi kuvittelemme, etteivät kollegamme kestä suoraa puhetta? Miksi loukkaannumme itse herkästi?
Meidän pitää opetella luottamaan toisiimme ja törmäyksien hyvää tekevään voimaan. Luottamus syntyy yhdessä tekemällä ja yhdessä erehtymällä, toisiamme kiittämällä sekä tarvittaessa myös anteeksi pyytämällä.
Jumittuminen näennäisen yksimielisyyden harhaan pitäisi olla se pelottavin juttu kaikista. Valitse taistelusi!
Katja Atsar
Johtava valmentaja, Ilmarinen
Ilmarinen
@kmatsar
Lisää aiheesta
Yrittäjä sinnittelee: Tässä kolme yleisintä syytä!
Naapurustossani on monia yrittäjiä. Muutamilla menee ihan kivasti, mutta suurin osa sinnittelee jotenkuten. Sinnittelyn syitä on karkeasti kolme: ensinnäkin taloudellinen tilanne on todella vaikea. Toisekseen kaikenlainen byrokratia veroineen, maksuineen, lakeineen ja lomakkeineen tuntuu vievän yrityksen pyörittämisen ajasta paljon ja hermoista leijonan osan. Kolmanneksi oma työkunto mietityttää. Löytyisikö yrittäjien tilanteeseen jotain helpotusta?
Tilastot kertovat hyviä uutisia työelämästä
Uutisia ja somekeskustelua seuratessa saa helposti kuvan, että työelämämme on kriisissä. Työ uuvuttaa, mielenterveys murenee ja eläkeaikaan on entistä vaikeampi jaksaa. Hans Rosling (2018) kutsui tällaista ilmiötä ylidramaattiseksi maailmankuvaksi. Media luo poikkeuksista sääntöjä ja yksittäisistä tarinoista muodostuu koko todellisuus. Kun pysähdymme tarkastelemaan tilastoja pidemmältä ajalta, kuva muuttuu yllättävän paljon. Monella keskeisellä mittarilla mitattuna suomalaisessa työelämässä menee nyt paremmin kuin koskaan.
Miksi työkyvyttömyys- eläkehakemus hylätään?
Millä perusteella joku pääsee (tai joutuu) työkyvyttömyyseläkkeelle? Kysymys voi herätä silloin, kun kuulet jonkun tutun siirtyneen eläkkeelle. Asia ei ole ihan yksinkertainen, sillä jokaisen ihmisen tilanne arvioidaan yksilöllisesti.