Rohkea ja joustava työnantaja houkuttelee nyt työnvaihtajia
Pandemian aikana monet ovat miettineet elämänsä suuntaa ja harkinneet työpaikan vaihtoa. Uusi työnantaja, uusi työympäristö, uudet ihmiset ja toimintatavat – mikä siinä uudessa niin viehättää?
Joillekin se on luontaista vaihtelunhalua. Ei jaksa innostua samasta, vaan on aina mentävä kohti uutta. Toisille se on uteliaisuuden ja oppimisen sinfoniaa – on mahtavaa oppia uutta vanhan päälle. Osalle se on itsensä haastamista – halua kokeilla kykyjään ja kokea voittajafiilis, kun huomaa pärjäävänsä. Jotkut taas hakevat itselleen parempaa statusta työelämän hierarkiassa.
Nämä ovat meitä eteenpäin vieviä draivereita. Sitten on niitä ’pehmeämpiä’ draivereita, jotka myös saavat ihmiset liikahtamaan työpaikaltaan.
Jotkut kaipaavat työympäristöltään rauhaa ja harmoniaa – liian kilpailevat työkaverit vievät energiaa ja motivaatiota. Osa voi huonosti, kun työpaikalla on jatkuvia muutoksia ja käännöksiä. Toisilta työympäristön suunnittelun ja järjestyksen puute vie parhaimman terän työstä. Osa nauttii yhteisöllisyydestä, osa yksin tekemisestä – ja jos työpaikalla arvostetaan enemmän jompaakumpaa, voi olla vaikea kytkeytyä tiimiin.
Meissä ihmisissä on nämä piirteet ja tarpeet iloisena sekamelskana. Esimerkiksi johtaja, joka on kilpailuhenkinen, mutta turvallisuushakuinen eikä halua uudistaa, ellei ole ihan varma, että tämä on ’the winning formula’. Tai kehittäjä, joka on innostunut innovoimaan ja kehittämään uutta, mutta ei saa itsestään parasta irti, jos työympäristö on kaoottisessa epäjärjestyksessä.
Pandemia pysäytti ja antoi aikaa ajatella
Pandemia pysäytti meidät kaikki uuden tilanteen äärelle. Joillekin tämä toi jatkuvan kriisijohtamisen omaan työhön - onko meillä huomenna riittävästi terveitä työntekijöitä? Entä materiaaleja ja tuotteita asiakkaille? Osalle tämä toi taas aikaa, yksinoloa ja tilaa AJATELLA. Minkälaista elämäni on? Mikä on minulle tärkeää? Mitä minä tarvitsen? Olenko tehnyt oikeita valintoja? Mitä haluan seuraavaksi?
Mitä tästä yhteisestä pysähdyksestä voi seurata? Mitä tämä tuo tullessaan?
Lisää joustavuutta työhön
Osaammeko jatkossa paremmin pysähtyä kuuntelemaan omia tarpeitamme? Tehdä tietoisempia ja parempia valintoja? Ja käykö tässä niin, että tämä tietoisuuden vahvistuminen vähentää taas meidän joustavuutta ja yhteistyöhalua muiden suuntaan?
Työnantajilla on nyt hyvä mahdollisuus hyödyntää tätä pohdintaa ja tietoisuutta. Minkälainen työpaikka me haluamme jatkossa olla? Mitä meillä arvostetaan? Mitä ihmiset nyt kaipaavat? Keitä me haluamme houkutella meille? Ja jotta saamme heidät houkuteltua ja pidettyä - mihin suuntaan meidän täytyy työpaikkana kehittyä? Nyt on paikka tehdä rohkeita valintoja, erottautua ja houkutella juuri niitä työntekijöitä, joita tarvitaan tulevaisuudessa.
Työntekijät odottavat jatkossa taatusti enemmän joustavuutta, koska vapauden makuun on jo päästy. Ja mahdollisuutta räätälöidä omaa työtään vapaammin – oman elämän, omien vahvuuksien ja tarpeiden mukaan. Tulevaisuudesta on yhtenä esimerkkinä brittiyhtiö Arup, joka otti käyttöön seitsemän päivän työviikon (kauppalehti.fi), jossa asiantuntijat saavat itse jaksottaa työnsä. Työnantajille onkin tuhannen taalan kysymys: mikä on se yhteinen liima, joka tekee meistä meidät? Ja joka saa ihmiset valitsemaan meidät yhä uudelleen?
Minna Gentz
Asiantuntijajohtaja/Director, Customer Insight
Ilmarinen
Lisää aiheesta
Yrittäjä sinnittelee: Tässä kolme yleisintä syytä!
Naapurustossani on monia yrittäjiä. Muutamilla menee ihan kivasti, mutta suurin osa sinnittelee jotenkuten. Sinnittelyn syitä on karkeasti kolme: ensinnäkin taloudellinen tilanne on todella vaikea. Toisekseen kaikenlainen byrokratia veroineen, maksuineen, lakeineen ja lomakkeineen tuntuu vievän yrityksen pyörittämisen ajasta paljon ja hermoista leijonan osan. Kolmanneksi oma työkunto mietityttää. Löytyisikö yrittäjien tilanteeseen jotain helpotusta?
Tilastot kertovat hyviä uutisia työelämästä
Uutisia ja somekeskustelua seuratessa saa helposti kuvan, että työelämämme on kriisissä. Työ uuvuttaa, mielenterveys murenee ja eläkeaikaan on entistä vaikeampi jaksaa. Hans Rosling (2018) kutsui tällaista ilmiötä ylidramaattiseksi maailmankuvaksi. Media luo poikkeuksista sääntöjä ja yksittäisistä tarinoista muodostuu koko todellisuus. Kun pysähdymme tarkastelemaan tilastoja pidemmältä ajalta, kuva muuttuu yllättävän paljon. Monella keskeisellä mittarilla mitattuna suomalaisessa työelämässä menee nyt paremmin kuin koskaan.
Miksi työkyvyttömyys- eläkehakemus hylätään?
Millä perusteella joku pääsee (tai joutuu) työkyvyttömyyseläkkeelle? Kysymys voi herätä silloin, kun kuulet jonkun tutun siirtyneen eläkkeelle. Asia ei ole ihan yksinkertainen, sillä jokaisen ihmisen tilanne arvioidaan yksilöllisesti.