Työelämän psykologinen sopimus täytyy neuvotella uusiksi

Kirjallisen ja allekirjoitetun työsopimuksen lisäksi työnantajan ja työntekijän välillä vallitsee sanattomia odotuksia, joihin vastaaminen määrittää työhyvinvointia ja työhön sitoutumista. Työelämän muuttuessa tämä psykologinen sopimus on murroksessa. Jotta voimme rakentaa enemmän, parempia ja pidempiä työuria, meidän täytyy löytää tapoja neuvotella myös sanattomat sopimukset uusia olosuhteita vastaaviksi.

Työelämä edellyttää meiltä henkilökohtaista sitoutumista työpaikan arvoihin. Samanaikaisesti odotamme työntekijöinä jotain vastavuoroista: arvostusta, kunnioitusta ja luottamusta. Mutta mihin tuo arvostus ja kunnioitus kiinnittyy tai mikä niitä ilmentää? Julkista keskustelua seuraamalla voimme todeta, että ainakin mahdollisuus etätyöhön herättää tunteita. Mutta etätyön salliminen on vain yksi tapa osoittaa luottamusta.

Sipulista kuoriutuu työntekijän ydin

Kuvitelkaamme, että työntekijä on sipuli. Vielä sukupolvi sitten sipulilla oli ytimensä suojana monta kerrosta. Kun oli päässyt tietyn työnantajan palvelukseen, saattoi luottaa, että hyvin tehdystä työstä riitti palkkioksi leipää uran loppuun saakka ja mahdollisesti myös urakehitystä sen mukaan, mihin rahkeet riittävät.

Kun työpaikan vaihdosta tuli tavallisempaa, turvaa toi ammattinimike. Samaa työtä saattoi tehdä useamman työnantajan palveluksessa. ja koettu arvostus kohdistui ammattiin ja ammattitaitoon.

Maailman, työelämän ja työn sisällön kiihtyvän kehityksen myötä ammattinimikkeiden merkitys alkoi hämärtyä. Huomio siirtyi osaamiseen: tarpeita oli aina, vaikka tavat vastata niihin muuttuivat. Kyllä osaavalle aina töitä löytyi ja osaamisen kehittämisestä tuli yksi arvostuksen muoto. Nyt moni näistä kerroksista on kuoriutunut pois. Työurat ovat kiemuraisia, ammatit muuttuvat sekä katoavat teknologian kehittyessä ja osaaminen vanhenee yhä nopeammin.

Jäljelle jää työntekijän paljas ydin: minuus ja identiteetti. Työntekijän pitää kokea, että juuri hän on omana itsenään arvostettu ja luotettu. Sellainen hyvä tyyppi, jolle on tarjolla juuri omannäköinen työ ja urapolku. Työtä pitäisi tehdä vahvasti koko persoonalla, omana ihastuttavana itsenään. Ehkä jopa omaa henkilöbrändiä rakentaen ja vahvistaen.

Moderni psykologinen sopimus perustuu lupaukseen kasvusta

Arvostuksen tunne kiinnittyy vahvasti kokemaamme henkilökohtaiseen arvoon. Hyvässä tapauksessa tämä luo pohjaa inhimilliselle ja joustavalle työelämälle. Huono puoli on se, että työelämän ja arvostuksen kokeminen voittopuolisesti henkilökohtaisena arvona on aika raskasta ja haurasta. Ammattiroolit, osaaminen ja identifioituminen osaksi työyhteisöä tai organisaatiota ovat itse asiassa olennaisia työkykyä suojaavia voimavaratekijöitä.

Kun työnantaja ei todennäköisesti voi tarjota koko työuran kestävää turvaa, täytyy sipulin suojakerroksia lähteä rakentamaan jostain muusta. Tarjolla olisi ainakin osaamisen kehittämistä, mutta siinäkin piilee paradoksi: jos työnantajana haluat sitouttaa työntekijän, on sinun pidettävä hänestä ja hänen osaamisestaan niin hyvää huolta, että hän voisi halutessaan työllistyä myös muualle.

Moderni psykologinen sopimus ei enää perustu lupaukseen pysyvyydestä, vaan lupaukseen kasvusta. Ilmarisen Nuorten työkyky -tutkimuksessa psykologisen sopimuksen muutos näkyi selvästi. Haastattelemamme esihenkilöt kuvasivat, että nuoret enenevissä määrin käyvät töissä elääkseen sen sijaan, että eläisivät työlleen.

Nuoruudesta aikuisuuteen ja keski-ikään siirtymisen on perinteisesti ajateltu olevan vakiintumisen aikaa. Tarjoaako työelämä sellaisia puitteita, joihin edes voi vakiintua?

Työkyky on muutakin kuin terveydestä huolehtimista

Työnantaja ei voi luvata, että työ säilyy samana, mutta sen voi luvata, ettei työntekijä ei jää muutoksessa yksin. Toinen tarjolla oleva vaihtoehto onkin yhteisen kiinnittymispinnan rakentaminen sitoutumisen ja psykologisen sopimuksen tueksi. Työyhteisö ei ole tae pysyvyydestä, mutta se voi silti tarjota turvallisen paikan oman osaamisen ja ammattitaidon kehittymiselle.

Ja nyt pääsemme työkyvyn ja psykologisen sopimuksen väliseen yhteyteen. Työkyky ei ole vain terveyttä. Se on kykyä suoriutua työstä sekä työntekijän omien, että työnantajan odotusten mukaisesti. Terveyden lisäksi työkyky vaatii hallinnan tunnetta, vaikutusmahdollisuuksia ja positiivisia odotuksia tulevaisuudesta. Kun työntekijä kokee, että hänen osaamistaan tuetaan ja että hän pysyy työmarkkinoilla relevanttina, vahvistuu myös hänen työkykynsä.

Juho Mertanen ja Simo Levanto
Kirjoittajat ovat Ilmarisen asiantuntijapsykologeja