Tuleeko pääsiäisen pikkunoidasta isona pomo?
Pieni tyttö tuli luokseni palmusunnuntaina virpomaan. Siinä hänen loruilujensa yhteydessä juttumme eksyivät muihinkin aiheisiin. Kysyessäni suloiselta pikkunoidalta, minkälaisia muita suunnitelmia hänellä on kasvaessaan isoksi, kertoi hän haluavansa tulla pomoksi. Pomo saa kuulemma päättää kaikista asioista, hänelle ei kukaan saa suuttua ja pomo saa paljon rahaa.
Jäin pohtimaan näitä pienen tytön mietteitä samalla, kun monilla työpaikoilla pohditaan lähiesimiehen roolia ja ylipäätänsä esimiestyön tarpeellisuutta. Johtaminen on tänä päivänä kovan murroksen kourissa. Kun työn tekemisen tavat ovat muuttuneet ja uudet sukupolvet saapuvat työelämään, perinteisillä johtamistavoilla ei kovin pitkälle pötkitä.
Asiantuntijat haluavat toimia itseohjautuvasti, työskennellä heille merkitykselliseltä tuntuvassa työssä ja jättää ”puumerkkinsä” työhön, jotta saisivat ansaitsemaansa tunnustusta ja uusia, vieläkin mielenkiintoisempia haasteita. Joissakin ammateissa tämä onnistuu helpommin kuin toisissa, mutta kaikilla aloilla on mielestäni oikeus nauttia tsemppaavasta ja ihmisten kyvykkyyksiin uskovasta johtamisesta.
Parhaimmillaan itseohjautuvissa tiimeissä työt sujuvat tavoitteiden mukaisesti ja päätösten tekeminen on ongelmatonta. Tällaiseen työkulttuuriin hyppääminen ei tapahdu hetkessä, vaan se syntyy määrätietoisesti tällaista kulttuuria tavoittelevista johtamiskäytännöistä ja askel askeleelta kasvavasta oman vastuun kantamisesta.
Miten esimies voi osoittaa tarpeellisuutensa?
Kun erilaisten ihmisten erilaiset näkemykset kohtaavat, punnitaan työskentelykulttuurin taso. Miten haluttu suunta niissä tilanteissa löytyy? Kuka toimii ongelmanratkaisijana? Kuka huolehtii töiden tarkoituksenmukaisesta jakautumisesta? Kuka viime kädessä kantaa vastuun joskus raskaistakin päätöksistä?
Kun lähiesimiehen roolia kyseenalaistetaan, mm. näihin kysymyksiin on tärkeä miettiä vastaukset etukäteen. Kukaan ei kaipaa turhaa byrokratiaa, mikromanageerausta tai muuten vaan välinpitämätöntä esimiestyötä, josta on lähinnä haittaa. Jos työpaikalla tehtävän työn luonne tai työkulttuuri eivät mahdollista täyttä itseohjautuvuutta, esimiehen on osoitettava olevansa asiantuntijoille hyödyksi esimerkiksi valmentavalla johtamisella.
Tapaamani pikkunoita pitää pomon työtä selkeästi tavoittelemisen arvoisena. Ehkä ahkerasti virpomalla ja pääsiäistaikoja tekemällä työpaikkojen johtamiskulttuuri kehittyy siihen suuntaan, että innostava johtaminen ja itseohjautuvuus ruokkivat toinen toisiaan, eikä kumpaakaan tarvitse kyseenalaistaa.
Kati Huoponen
palvelujohtaja, työkykypalvelut
Ilmarinen
@KatiHuoponen
Tutustu Ilmarisen Parempaa työelämää -palveluihin
Tee Ilmarisen testi ja tarkista, kuinka valmis sinä olet tulevaisuuden työelämään! futurescore.ilmarinen.fi
Lisää aiheesta
Kun talous on tiukilla, katse kääntyy eläkkeisiin
Kuumana käyvä eläkekeskustelu on seurausta julkisen talouden heikosta tilanteesta, ei niinkään tarpeesta uudistaa eläkejärjestelmää.
Nuoret, työ ja mielenterveys – pitääkö olla huolissaan?
Oletko huolissasi nuorten työntekijöiden mielenterveydestä? Löydätkö itsesi pohtimasta, mihin katosivat sinnikkyys, nöyryys ja muut työelämässä vaadittavat valmiudet. Ne, jotka muistat itselläsi olleen urasi alussa? Jo muinaisten roomalaisten mielestä nuoriso on ollut pilalla. Valitettavasti tämä oletus värittää parhaillaankin tapaamme puhua työelämästä.
Oodi mikro- ja pienyrittäjille!
Yrittäjät ja mikroyrittäjät yllättävät minut säännöllisesti positiivisesti. Vaikka tämä porukka on heterogeenista, löytyy muutama monia yhdistävä yhteinen asia. Ensinnäkin yrittäjät ovat valtavan hyviä jossakin asiassa. Heillä on todellista syväosaamista, jonka he ovat myös tunnistaneet, osanneet sanoittaa ja perustaneet yritystoimintansa tämän osaamisensa ympärille. Oli kyse ohjelmoijasta, lvi-asentajasta, sisustussuunnittelijasta tai kampaajasta, he ovat osaamisen osalta usein huippuja omassa jutussaan.