Tuleeko pääsiäisen pikkunoidasta isona pomo?
Pieni tyttö tuli luokseni palmusunnuntaina virpomaan. Siinä hänen loruilujensa yhteydessä juttumme eksyivät muihinkin aiheisiin. Kysyessäni suloiselta pikkunoidalta, minkälaisia muita suunnitelmia hänellä on kasvaessaan isoksi, kertoi hän haluavansa tulla pomoksi. Pomo saa kuulemma päättää kaikista asioista, hänelle ei kukaan saa suuttua ja pomo saa paljon rahaa.
Jäin pohtimaan näitä pienen tytön mietteitä samalla, kun monilla työpaikoilla pohditaan lähiesimiehen roolia ja ylipäätänsä esimiestyön tarpeellisuutta. Johtaminen on tänä päivänä kovan murroksen kourissa. Kun työn tekemisen tavat ovat muuttuneet ja uudet sukupolvet saapuvat työelämään, perinteisillä johtamistavoilla ei kovin pitkälle pötkitä.
Asiantuntijat haluavat toimia itseohjautuvasti, työskennellä heille merkitykselliseltä tuntuvassa työssä ja jättää ”puumerkkinsä” työhön, jotta saisivat ansaitsemaansa tunnustusta ja uusia, vieläkin mielenkiintoisempia haasteita. Joissakin ammateissa tämä onnistuu helpommin kuin toisissa, mutta kaikilla aloilla on mielestäni oikeus nauttia tsemppaavasta ja ihmisten kyvykkyyksiin uskovasta johtamisesta.
Parhaimmillaan itseohjautuvissa tiimeissä työt sujuvat tavoitteiden mukaisesti ja päätösten tekeminen on ongelmatonta. Tällaiseen työkulttuuriin hyppääminen ei tapahdu hetkessä, vaan se syntyy määrätietoisesti tällaista kulttuuria tavoittelevista johtamiskäytännöistä ja askel askeleelta kasvavasta oman vastuun kantamisesta.
Miten esimies voi osoittaa tarpeellisuutensa?
Kun erilaisten ihmisten erilaiset näkemykset kohtaavat, punnitaan työskentelykulttuurin taso. Miten haluttu suunta niissä tilanteissa löytyy? Kuka toimii ongelmanratkaisijana? Kuka huolehtii töiden tarkoituksenmukaisesta jakautumisesta? Kuka viime kädessä kantaa vastuun joskus raskaistakin päätöksistä?
Kun lähiesimiehen roolia kyseenalaistetaan, mm. näihin kysymyksiin on tärkeä miettiä vastaukset etukäteen. Kukaan ei kaipaa turhaa byrokratiaa, mikromanageerausta tai muuten vaan välinpitämätöntä esimiestyötä, josta on lähinnä haittaa. Jos työpaikalla tehtävän työn luonne tai työkulttuuri eivät mahdollista täyttä itseohjautuvuutta, esimiehen on osoitettava olevansa asiantuntijoille hyödyksi esimerkiksi valmentavalla johtamisella.
Tapaamani pikkunoita pitää pomon työtä selkeästi tavoittelemisen arvoisena. Ehkä ahkerasti virpomalla ja pääsiäistaikoja tekemällä työpaikkojen johtamiskulttuuri kehittyy siihen suuntaan, että innostava johtaminen ja itseohjautuvuus ruokkivat toinen toisiaan, eikä kumpaakaan tarvitse kyseenalaistaa.
Kati Huoponen
palvelujohtaja, työkykypalvelut
Ilmarinen
@KatiHuoponen
Tutustu Ilmarisen Parempaa työelämää -palveluihin
Tee Ilmarisen testi ja tarkista, kuinka valmis sinä olet tulevaisuuden työelämään! futurescore.ilmarinen.fi
Lisää aiheesta
Vaikuta siihen, mihin voit – työkykyjohtamisen ydin on esihenkilötyössä
”Mitäs sitten, kun työntekijällä on tällainen sairaus sekä ongelmia kotona ja vapaa-ajalla, eihän me voida asialle mitään!”
Työn sujuvuuden varhainen tuki
Monilla työpaikoilla on jo pitkään ollut käytössä varhaisen tuen toiminta, jonka avulla pyritään havaitsemaan työntekijöiden työkyvyn haasteita ja puuttumaan niihin mahdollisimman varhain. Mutta entä jos kiinnittäisimme huomiota myös työn sujuvuuteen liittyviin varhaisiin merkkeihin? Millaisia ne voisivat olla?
Miten mikroyrittäjän kannattaa verrata työeläkeyhtiöitä?
Jos luulet tai kuulet, ettei eläkeyhtiöissä ole mikroyrittäjille eroja, se ei pidä paikkaansa. Juttelimme asiasta yrittäjien kanssa. Kokosin keskustelujen pohjalta avuksesi 10 kohdan vinkkilistan, miten mikroyrittäjän kannattaa verrata työeläkeyhtiöitä. Poimi listalta ne kohdat, jotka ovat sinulle tärkeitä.