Mikä tunne sinulle tulee, kun pomo soittaa?

Puhelin soi. Ruudulla näkyy, että pomo soittaa. Mikä on ensimmäinen ajatuksesi – ilahdutko vai ahdistutko?

Kysymys on aiheuttanut lähes poikkeuksetta hermostunutta naurua, kun olen sen erilaisissa työyhteisöissä esittänyt. Kunnia kysymyksestä kuuluu eräälle entiselle kollegalleni Filosofian Akatemialta, sillä törmäsin siihen ensimmäisen kerran hänen valmennuksissaan ja ihastuin simppelin kysymyksen voimaan.

Tilanne on tunnistettava: esihenkilön soittaessa syke nousee ja päässäsi risteilee kysymyksiä, mitä olet unohtanut tai missä olet mahdollisesti mokannut. Tai sitten herää orastava ärtymys: taasko sieltä tulee uusia töitä tai deadlineja, vaikka nyt on kiire muutenkin!

Mistä reaktio kertoo ja miksi esihenkilönä siitä kannattaa olla tietoinen? Taustalla voi olla kokemus hiljaisuudesta hyvänä merkkinä: puhelin ja Teams piippaavat vain silloin, kun joku haluaa tai tarvitsee jotain. Moni kuitenkin sanoo tunnistavansa ensireaktion, vaikka suhde omaan esihenkilöön olisi hyväkin. Siksi johtajan kannattaa kiinnittää huomiota vuorovaikutuksen määrään ja laatuun.

Vuorovaikutuksen tasapaino tukee työkyvyn johtamista

Meillä kaikilla on töissä tilanteita, kun pitää soittaa kollegalle ja muistuttaa vaikkapa deadlinesta. Esihenkilöillä tulee myös vastaan tilanteita, kun täytyy antaa korjaavaa palautetta tai muuten nostaa vaikeita asioita keskusteluun. Työelämään kuuluu, että me odotamme ja vaadimme toisiltamme asioita. Ei kuitenkaan ole kenenkään edun mukaista, että vuorovaikutus määrittyy vain tällaisten tilanteiden kautta.

Suhteessa kuin suhteessa tarvitaan positiivista vuorovaikutusta tasapainottamaan niitä hetkiä, kun arki ei suju täysin saumattomasti. Se voi olla positiivista palautetta, epävirallisissa Teams-kanavissa meemien jakamista tai ihan vain kuulumisten kysymistä. Esihenkilöroolissa vuorovaikutukseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Rooliin liittyvä hierarkia voi ajaa ihmisiä helposti kauemmas, vaikka esihenkilö itse toivoisi toisin.

Esihenkilöiden näkökulmasta kyse on myös työkyvyn johtamisesta. Työkyvyn johtamisessa olennaista on tunnistaa ja reagoida työkyvyn haasteisiin varhaisessa vaiheessa. Kynnys ottaa työkykyyn liittyviä huomiota työntekijän kanssa puheeksi madaltuu huomattavasti, jos puheyhteys on jo valmiiksi auki ja luottamusta rakennettu arjessa.

Voiko pomo soittaa, vaikka ei tarvitsisikaan mitään?

Tähän kaikkeen tarvitaan tietysti esihenkilöiden aikaa. Esihenkilöiden kokema kiire ja liiallinen työmäärä tuntuu kuitenkin olevan ikuisuusongelma monilla työpaikoilla. Sama huomio nousi esiin myös Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi?  -tutkimuksessa (ttl.fi): esihenkilöillä on vähemmän monia kuormittavia työn vaatimuksia kuin työntekijöillä, mutta liiallinen työmäärä on poikkeus sääntöön.

Esihenkilön mahdollisuutta johtaa täytyisi varjella arjen jatkuvalta pikkusälältä. Tähän tarvitaan yhteisiä rakenteita, johdon tukea ja esihenkilöille mahdollisuutta priorisoida omaa työtään. Empaattinen esihenkilö saattaa muuten uuvuttaa itsensä yrittäessään vastata kaikkiin risteäviin odotuksiin.

Myös hybridityö on tuonut oman lusikkansa soppaan: kun satunnaiset kohtaamiset ja kuulumistenvaihdot vähenevät, niin tarve vuorovaikutuksen suunnitelmalliselle pohdinnalle kasvaa. Se voi aluksi tuntua vaikealta, jos on tottunut ajatukseen, että luottamus tarkoittaa työntekijän jättämistä rauhaan. Kerran eräs esihenkilö sanoitti asiaa hyvin pohtimalla, että yhteydenottaminen tuntuu kyttäämiseltä. Siksi on aika yhdessä purkaa tarinaa siitä, että pomo ottaa yhteyttä vain silloin kun tarvitsee tai haluaa jotain. Luottamus ei saa tarkoittaa sitä, että työntekijä jätetään vahingossa yksin.

Haastan jokaista miettimään omaa vuorovaikutustaan työyhteisössä. Otanko yhteyttä vain silloin, kun tarvitsen jotain? Entä millainen tunne vastaanottajalla herää, kun sinun nimesi vilkkuu puhelimen ruudulla?

Niina Hinkkanen
kehittämispäällikkö, Ilmarinen

Lue lisää:

• Varhainen tuki esihenkilön arjessa
• Syvenny varhaiseen tukeen oppimisympäristössämme