Mikä on kriisi?

Ilmastokriisi, talouskriisi, politiikan kriisi, mielenterveyskriisi. Tuntuu, että tänä päivänä asian kuin asian täytyy muodostaa kriisi saadakseen huomiota ja näkyvyyttä. Keskustelun panokset kovenevat. Elämme monien kriittisten muutosten aikaa ja siksi on tärkeää valmistautua mahdollisiin haasteisiin ajoissa.

Mielenterveytemme on monessa mielessä koetuksella niin paikallisten kuin globaalienkin uhkakuvien alla. Kun vielä ilmastomuutoksen, luontokadon ja sotien päälle kehitämme tekoälyn, joka vaikuttaa kaappaavan meiltä mielekkäitä töitä ja ottavan asioiden hallinnan, tuntuu huolestuneisuus jopa luonnolliselta.

Miten mielenterveytemme kestää?

Mutta onko mielenterveytemme kriisissä vai koemmeko vain aikamme jotenkin erityiseksi, kun maailmalla puhaltavat niin kylmät kuin kuumatkin tuulet? Merkkejä ihmisten lisääntyneestä kuormittuneisuudesta on löytynyt erilaisista psyykkisten oireiden mittauksista. Toistetuissa väestötiedonkeruissa on mitattu viimeisten vuosien aikana kohonneita ahdistuneisuus-, masentuneisuus- ja stressikyselylukemia. Erityistä huomiota on kiinnitetty nuorten, ja varsinkin nuorten naisten, kokemaan psyykkiseen kuorman kasvamiseen.

Myös koronapandemian alettua todettiin eri puolilla maailmaa psyykkisen kuormittuneisuuden kasvua. Oli kuitenkin mielenkiintoista, että nuo oiremittaukset kääntyivät hyvinkin pian laskuun, kun tiedon ja kollektiivisen puuttumisen myötä tilanteeseen sopeuduttiin. Puhuttiin resilienssistä, meidän ihmisten psyykkisestä joustavuudesta. Havaittiin myös yhteisöllisyyden ja luottamuksen heräämistä ja prososiaalisuudeksi kutsuttavaa auttamishalua.

Mistä lisääntynyt avun tarve kertoo?

Huolestuminen sopivassa määrin pitää meidät valppaina ympäristön muutoksille. Mielenterveys on tärkeä eteenpäin vievä voima, joka auttaa meitä kohtaamaan myös vaikeita asioita. Olemme myös heränneet puhumaan mielenterveydestä avoimemmin ja ilman häpeää. Nyt tunnutaan kysyvän, mikä auttaisi meitä haasteissa, joita yhä monimutkaistuva maailma tarjoaa.

Ihmisten lisääntynyt avun tarve ei kerro niinkään mielenterveyskriisistä kuin halusta ja valmiudesta saada tukea ja käsitellä vaikkapa huolia ja pelkoja. Sen sijaan varsinaiset mielenterveyspalvelut näyttävät olevan kriisissä monista syistä. On olemassa myös vaikeita ja akuutteja psyykkisiä kriisejä ja sairauksia, joihin voi liittyä työkyvyttömyyttä, itsetuhoisuutta ja todellisuudentajun menettämistä. Sellaisissa tilanteissa on tärkeää saada usein välitöntä ammattimaista apua. Tätä ei tulisi kuitenkaan sekoittaa siihen hätään ja huoleen, jota informaatioyhteiskunta meissä synnyttää.

Millaisia palveluita tarvitsemme?

Todettavaa ja todellista hätää ja pahaa oloa ei voida poistaa vain lisäämällä voimavaroja mielenterveyspalveluihin. On mietittävä laajemmin, millaisia palveluita tai toimintoja ja kenen toimesta tarvitaan mihinkin.

On myös tärkeää pitää huolta varsinaista mielenterveyshoitoa tai psykiatrisia palveluita tarvitsevista ja kehittää siihen liittyvää palvelujärjestelmää, samalla kun pohdimme laajemmin erilaisia yhteisöllisiä ja muita auttamisen ja jakamisen tapoja.

Sami Pirkola
sosiaalipsykiatrian professori, Tampereen yliopisto
asiantuntijalääkäri, Ilmarinen

Lue myös:

• Poimi vinkit työpaikkasi arkeen TyökykyAreenasta. Saat meiltä uusia ideoita, tutkittua tietoa ja arjen työkaluja työkykyriskin hallintaan.
• Työnantaja, näin tuet mielenterveyttä työpaikallasi
• Esihenkilö, näin edistät mielenterveyttä työpaikalla