Jäädäänkö teillä eläkkeelle vai vain kadotaan?

Eläkkeelle siirtyminen on yksi työuran ja elämän merkittävistä siirroskohdista. Monella työpaikalla se tapahtuu kuitenkin ilman keskustelua, ilman vaihtoehtojen puntarointia, joskus jopa ilman hyvästejä. Miksi näin käy, ja mitä työnantajat voisivat tehdä toisin?

Ilmarisen Ennakoiden eläkkeelle -tutkimus osoittaa, että liian usein työelämästä vetäydytään eläkkeelle hiljaisesti eikä avoimesti suunnitellen.

Eläkkeelle siirtymisestä keskustellaan liian myöhään

Vain joka yhdeksäs työntekijä keskustelee eläkeaikeistaan ennen alustavan päätöksen tekemistä, eikä esihenkilö ole juuri koskaan keskustelun aloitteentekijä. Lisäksi yli puolet kokee, ettei jatkamisen mahdollisuuksista edes keskusteltu, ja vain harva kokee työnantajan aktiivisesti kannustaneen työuran jatkamiseen.

Tästä kaikesta huolimatta kuusi kymmenestä toivoo tekevänsä töitä vielä eläkkeen rinnalla, ja kolmasosa on niin jo tehnyt. Halua tehdä ansiotöitä eläkkeellä siis on, vaikka tämä halu ei aina saakaan vastakaikua.

Työn muokkaamiselle on siis tarvetta. Se on fiksua työkykyjohtamista, joka rakentaa siltoja työuran viimeisiin vuosiin ja sen yli. Meidän pitäisikin varmistaa, ettei työpaikalta poistuta hiljaa takavasemmalle, vaan että siirtymä suunnitellaan yhdessä ihmistä kuunnellen ja työtä muokaten. Kuvaan työpaikkojen mahdollisuuksia kahden esimerkin kautta.

Työyhteisö antaa voimaa

Marja oli 63-vuotias asiantuntija, joka oli päättänyt jäädä eläkkeelle seuraavana keväänä. Hän koki, ettei pysy enää nuorempien vauhdissa ja ajatteli vetäytyä hiljalleen. Sitten tapahtui jotain yllättävää. Marjan tiimi, erityisesti nuoremmat kollegat, alkoivat pyytää häntä mentoroimaan ja suunnittelemaan projekteja. Esihenkilö ehdotti, että Marja voisi keskittyä osa-aikaisesti juuri siihen, missä hän oli parhaimmillaan eli hiljaisen tiedon jakamiseen. Marja muutti suunnitelmaansa ja jatkoi vielä kaksi vuotta. Marja sanoi jälkikäteen, että ne olivat hänen uransa merkityksellisimmät vuodet.

Esimerkki muistuttaa meitä siitä, että työssä jatkaminen ei ole aina kiinni terveydestä tai rahasta, vaan siitä, kokeeko ihminen olevansa tarpeellinen ja arvostettu. Sekä työyhteisö että esihenkilö voivat parhaimmillaan tukea arvostuksen tunnetta ja siten pidempiä työuria. Tähän ei tarvita kalliita koulutuksia, vaan toistemme ymmärtämistä ja huomioimista.

Toimeen kannattaa tarttua, vaikka se tuntuisi vaikealta

Kari siirtyi eläkkeelle 64-vuotiaana, mutta ei ollut valmis luopumaan työelämästä kokonaan. Kari ehdotti työnantajalleen, että voisi jatkaa osa-aikaisesti, vaikka yhden päivän viikossa. Aluksi vastaus oli epäröivä: ”Meillä ei ole sellaista mallia, kuulostaa vaikealta hallinnoida”. HR kuitenkin tarttui ideaan ja loi kevyen keikkatyömallin, jota voitiin tarjota muillekin eläkeläisille. Kari teki töitä vielä kolme vuotta ja oli mukana perehdyttämässä uusia työntekijöitä. Hänen panoksensa oli tärkeä.

Esimerkki osoittaa, että yksittäinenkin ehdotus voi johtaa koko organisaation käytäntöjen uudistumiseen ja että toimeen kannattaa tarttua, vaikka ensi alkuun voi tuntua vaikealta.

Rakennettaisiinko uudenlaista päätöstä työuralle?

Ilmarisen tutkimustulokset osoittavat, että paremmalle työelämälle olisi tilausta myös uran loppuvaiheeseen. Esimerkit puolestaan kertovat, että parempi työelämä ei vaadi urotekoja, vaan pikemminkin tarttumista toimeen.

Eläkkeelle siirtyminen on luonnollinen osa työelämää. Se ei ole yksittäinen hetki, vaan vaihe, johon siirrytään. Rakennetaan siitä vaihe, joka mahdollistaa jatkamisen ja joustot sekä vahvistaa konkareiden arvostusta. Työn muokkaamisen ei tulisi olla poikkeusratkaisu. Sen pitäisi olla normaali osa esihenkilötyötä ja työelämän kehittämistä. Siten voimme rakentaa työuria, jotka eivät katkea äkillisesti vaan taipuvat ihmisen mukana.

Lopetetaan eläkeaikeista vaikeneminen. Nyt on aika puhua ja kuunnella.

Lue lisää:

Tutkimus: Yhä harvempi eläkeläinen haluaisi tehdä töitä

Miten ottaa eläke puheeksi?