Sota aiheutti energiakriisin - miten Eurooppa pärjää uudessa tilanteessa?

Vuosi 2022 on ollut yllättävien poliittisten ja taloudellisten kulkusuuntien aikaa, jossa Euroopassa vallinnut status quo on peruuttamattomasti poissa. Entiseen tuskin on palaamista. Venäjän aloittama Ukrainan invaasio on monille maille tarkoittanut, ettei ulkopoliittiseen pelaamiseen ole enää varaa. Toisin kuin vuoden 2014 Krimin miehityksen yhteydessä, nyt on monille tullut aika valita leiri, jota haluaa nykyisessä poliittisessa ympäristössä kannattaa. Euroopan energiamarkkinat ovat tilanteesta johtuen sekaannuksen tilassa, mikä luonnollisesti kiinnostaa myös eläkesijoittajaa.

Sodan aiheuttama uusi asetelma aiheuttaa harmaita hiuksia etenkin maille, jotka ovat käyneet Venäjän kanssa onnistuneesti kauppaa jo pitkään. Itäinen naapurimme on ollut monille elintärkeä energian kauppakumppani. Kivihiili ja muut fossiiliset polttoaineet eivät ympäristövaikutustensa vuoksi enää vuosituhannen vaihteessa olleet kovin houkuttelevia lippulaivoja länsimaiden energiantuotannolle, ja uusiutuvat energialähteet eivät ole yksinään pystyneet energiatasapainoa kausittaisuutensa vuoksi ylläpitämään. Ydinvoimaa vastustanut Saksa löysi Venäjältä ehtymättömän varaston maakaasua, ja pian muu Eurooppa seurasi perässä.

Liian houkutteleva ostokohde

Maakaasu on halpa ja helposti putkissa kuljetettava energianlähde, jolla ei ole yhtä tahrattua mainetta kuin muilla fossiilisilla polttoaineilla. Sitä saa vuoden ympäri, eikä sen käytettävyys riipu sääolosuhteista. Maakaasussa on kuitenkin yksi ongelma, joka ei juuri normaalitilanteissa häiritse.

Maakaasun kuljettamiseen vaaditaan nimittäin kallis ja sofistikoitunut infrastruktuuri. Se voidaan kylmentää nestemäiseen muotoon ja kuljettaa säiliöaluksissa Atlantin yli Eurooppaan, jossa se muutetaan takaisin kaasumaiseen muotoon erityisissä terminaaleissa. Huomattavasti helpompi ja halvempi tapa on kuitenkin rakentaa kaasun kuljettamiseen tarkoitettu putki, jonka avulla kaasu kuljetetaan suoraan valmistajalta vastaanottajan jakeluverkkoon. Tällaiset putket, kuuluisimpana Saksan NordStream 1, olivatkin niin hyvä ratkaisu, että monet valtiot etenkin Venäjän lähistöllä päättivät tuoda suurimman osan kaasumaisesta energiastaan niiden kautta.

Ja nyt päästään Euroopan nykyisen energiaongelman ytimeen. Kun Venäjä päätti puolittaa kaasuvientinsä ensin kerran, ja myöhemmin vielä kerran, ei Euroopalla ja etenkään Saksalla ollut ratkaisua ongelmaan. Mikäli maan lähes koko energiainfrastruktuuri rakentuu muutaman putken varaan ilman vaihtoehtoa vaihtaa joustavasti tuojaa, tarjontaleikkaukset vaarantavat koko järjestelmän kestävyyden.

Riippumatta siitä, onko tuonnin supistamisen taustalla oikeasti rikkinäinen turbiini* vai jokin muu ongelma, pitää Euroopan silti keksiä ratkaisu uhkaavaan energiapulaan. Vuoden aikana kaasun hinta on hypännyt katosta läpi, ja lähes jokainen kaasunkuljetuslaiva maailmalla on kääntänyt keulansa kohti Eurooppaa.

Euroopan suunnitelmat vihreästä siirtymästä ottivat takapakkia, ja kivihiilivoimalat saivat elinkaareensa jatkoaikaa.

Lähde: Laskettu Eurostatin datasta

Kaasun riittävyys ja miksi sillä on väliä

Eurooppalaiset kaasuvarastot on rakennettu tasaamaan kulutusta talven ylitse, ei toimimaan hätävarantoina suurimman kaasuntuojan kääntäessä hanaa kireämmälle. Viime vuoden kulutusmäärillä kaasu tuskin tulee monissa valtioissa riittämään. Kaasun kulutuksessa onkin monilta osin otettu jo ”löysät pois”, ja esimerkiksi Saksassa katuvaloja on päätetty himmentää sekä ulkoilma-altaiden lämmitystä vähentää. Kulutuksen rajaamisessa voi pienillä, melko harmittomilla toimenpiteillä muodostaa suuren yhteisvaikutuksen. Vain aika näyttää, riittävätkö nämä keinot yksinään. Tällaisia toimia on kuitenkin vaikea kvantifioida. Se, että Saksan viranomaiset kesäkuussa arvioivat täyden alasajon tapauksessa kaasun riittävän 10 viikkoa**, ei anna erityisen ruusuista kuvaa tulevasta talvesta.

Energiakriisillä on vaikutusta muuhunkin kuin tulevaan termostaatin lämpötila-asetukseen. Ilmarisella kaasu- ja energiamarkkinoita seurataan etenkin laajojen taloudellisten vaikutusten vuoksi. Mikäli Euroopassa nähdään kysynnän supistamista ja kaasun sääntelyä yksityisellä sektorilla, tai kotitalouksien sähkölaskujen räjähtämistä, on sillä kauaskantoisia seuraamuksia yritystoimintaan, inflaatioon ja arvopaperimarkkinoihin. Kun kaasukriisi lisää inflatorisia paineita energiahintojen noustessa ja samalla fragmentoitumista Euroopan sisällä, Venäjän energiasta riippuvaisimmat maat ottavat tulevana talvena enemmän takkiin. Riski jakautuu myös yksittäisten maiden sisällä, koska suuri osa kaasusta on pienen yrityssektorin käytössä. Energia- ja kemianteollisuus ovat tarjonnan supistumiselle erityisen alttiita.

Vaikka energiakriisin tarkat askelkuviot ovat vielä tanssimatta, yleinen kuva on kaikille selvä. Halvan venäläisen kaasun ostaminen on lopulta maksanutkin meille maltaita. Euroopan pitää keksiä itsensä energiamarkkinoiden toimijana uudelleen, ja polku tähän tuskin on täysin mutkaton.

Vlad Burian
juniorianalyytikko, kesäharjoittelija
Ilmarinen

Vlad Burian työskentelee ensimmäistä kesäänsä Ilmarisella. Hän analysoi ja mallintaa allokaatiotiimissä makrotaloudellisia ja muita markkinailmiöitä sekä avustaa salkunhoitajia työssään.

Lue lisää

• Sijoittamalla yhteisiä eläkevaroja turvaamme nykyisten ja tulevien eläkkeiden rahoitusta. Tutustu Ilmarisen sijoitustoiminnan toimintatapoihin, periaatteisiin ja tuloksiin. 

* Lähde: https://www.nytimes.com/2022/07/25/business/russia-gazprom-germany-gas.html
** Lähde: https://fortune.com/2022/06/24/germany-gas-storage-supply-10-weeks-russian-exports-autumn/