Meillä ei ole mitään hätää
Katsoin Ylen Tilipäiväkirjat yhdeltä istumalta. Siinä joukko nuoria naisia kertoi reaaliaikaisesti, miten koronakevät vaikutti arkeen, työntekoon ja mieleen. Kaikkien arki muuttui kertaheitolla maaliskuussa dramaattisesti. Tarinat olivat valtavan koskettavia, aidon ja rehellisen oloisia.
Naisten tarinat peilasivat hyvin niitä kaikkia tuntoja mitä me koimme, mutta näiden valtavan upeiden, kauniiden, viisaiden ja rohkeiden naisten tarinoita yhdisti suuri ylpeys omasta tekemisestä sekä tarve ja ennen kaikkea halu tehdä työtä.
Ohjelmassa naiset keksivät silmänräpäyksessä uusia ansaintamahdollisuuksia ja taloudellisia selviytymiskeinoja. He ottivat täysin uusia työtehtäviä ilolla vastaan ja olivat kiitollisia uuden oppimisesta sekä uusista rooleista. He löysivät nopeasti jokaisen kuvatun työn tärkeyden ja merkityksellisyyden. Ja kaikesta huokui syvältä kumpuava tarve ylipäänsä tehdä työtä.
Vuorovaikutus on voimavara – sen puute vie ilon
Ohjelman naiset kuvasivat kauniisti omia työyhteisöjään, ikävöivät työkavereitaan ja sitä voimaa, jota kokivat saavansa työkaveristaan. Suru siitä, ettei päässyt näkemään ihania asiakkaita, kollegoja tai oppilaita liikutti. Kun lähivuorovaikutus jäi puuttuman ja siitä ammennettava voima saamatta, moni koki, että iso osa ilosta katosi.
Ohjelman naiset olivat kaikki selviytymisen ja kekseliäisyyden sankareita, eivätkä vaikeista tilanteista huolimatta ollenkaan uhreja. Tapa, jolla itse kukin osasi nimetä ja hyödyntää voimavaroja antavia keinoja poikkeusoloissakin, vahvistivat kuvaa sankareista. Muutama kävi luonnossa, muutamat urheilivat, joku löhöili hyvällä omalla tunnolla, toinen nautti ajasta perheen ja lasten kanssa. Ja kaikki osasivat puhua ja jakaa taakkaa sitä kautta.
Kohti uudenlaista työkulttuuria
Jos tämä heterogeeninen porukka edustaa meidän nuoria aikuisia, ei meillä ole mitään hätää. Ihmiset voivat olla halukkaita ottamaan kaikenlaista työtä vastaan ja tekemään sitä kiitollisuudella sekä löytämään sen merkityksellisyyden nopeasti. Ihmiset ovat kekseliäitä ja ratkaisunhakuisia. He toimivat parhaiten yhdessä ja panostavat keskusteluun ja kohtaamisiin, ymmärtävät yhteisön voiman.
Työssäni työkykyjohtamisen asiantuntijana tulee helposti nähtyä ongelmia työyhteisöissä, johtamisessa ja motivaatiossa. Tai havaittua pienten tulojen värittämää huolta tulevasta - riskejä ja työkyvyttömyyttä. Tiedostan myös työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla olevat mielenterveyden haasteet sekä tuki– ja liikuntaelinsairaudet. Siksi oli vilpittömän ihanaa nähdä keskustelun voimaa, kekseliäisyyttä, iloa uuden oppimisesta ja kaikenlaisesta työstä syntyvää innostuneisuutta ja motivaatiota. Nämä nuoret aikuiset raivaavat uudenlaista työkulttuuria ja työelämää, jota seuraan erittäin mielelläni.
Katja Atsar
Työkykyjohtamisen asiantuntija
Ilmarinen
@kmatsar
Lue lisää
-
Lauri Oinonen 16.10.2020 klo 07.26
Nuorten aikuisten ja erityisesti naisten varassa on tulevaisuutemme. Siksi meidän nyt vastuissa olevien on luotettava heihin.Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Miksi huolehtia omasta eläkkeestä - nostalgiamatka oman työeläkeotteen äärellä
Meidän kaikkien on syytä tarkkailla eläkekertymäämme, ettei eläkkeelle jäädessä tule ikävää yllätystä: tuleva eläke onkin ihan muuta kuin mitä mielikuvissasi odotit. Tartuin toimeen itsekin, ja se mitä luulin tylsäksi tehtäväksi, osoittautui sydäntä lämmittäväksi nostalgiamatkaksi omaan työhistoriaani.
Hyvästit taukohuoneelle - täältä tullaan eläke!
Kollegat ja kaverit kyselevät, miltä tuntuu lähteä eläkkeelle. Olen huomannut vastaavani jokaiselle eri tavalla, koska rehellinen vastaus on: en tiedä.
Meidän jokaisen työkyky on hiuskarvan varassa
Työkykymme on uhattuna, jos työ kuormittaa jatkuvasti liikaa – henkisesti tai fyysisesti. Työkyvyttömyyden taustalla voi olla monenlaisia syitä, jotka voivat saada aikaan lumipalloefektin. Myös työn ulkopuoliset tekijät voivat lisätä kuormitusta. Erityisesti henkistä kuormittavuutta voi olla vaikea havaita. Jos kiskoilta putoaminen voi tapahtua kenelle vain, niin onko mahdollista päästä takaisin raiteille? Työn ja toimintaympäristön muutosten keskellä on hyvä muistaa tärkein eli ihminen. Voimmeko empatialla, positiivisella palautteella ja hyvällä käytöksellä auttaa kavereita työkykyisiksi?