Mikrofilmejä ja yhteisiä rientoja –Tunnelmia pitkän työuran varrelta

Ulla Peura ja Liisa Pietarinen ovat tehneet Ilmarisessa yli 40 vuoden työuran. Mitä kaikkea on matkan varrella tapahtunut ja millä mielin he suuntaavat uuteen elämänvaiheeseen?

– Aika on mennyt valtavan nopeasti, vaikka tulevat työvuodet tuntuivat ihan loppumattomilta, kun niitä työeläkenoviisina ilmarislaisena mietti, puuskahtaa Ulla. 

– Mutta niin vain vuodet menivät suitsait ja nyt on edessä eläkeläisen elämä. Työ ja muu elämä on aina kulkenut käsikädessä. Ei ilman omaa työtä olisi osannut olla. Elämä on kokonaisuus ja työ on ollut luonteva ja oleellinen osa sitä.

Ulla Peura on toiminut ennen eläkkeelle jäämistään palvelupäällikkönä asiakkuuksien tuessa. Liisa Pietarinen on työskennellyt tarjousasiantuntijana. Yli 40 vuoden työeläkeuran jälkeen he pääsevät nauttimaan omasta eläketurvastaan vuoden 2020 alusta lähtien.

Mitä on Ullan ja Liisan työvuosiin Ilmarisessa mahtunut?

Ajat olivat toiset

Ulla ja Liisa ovat ehtineet työskennellä Ilmarisessa kaikkien toimitusjohtajien aikana, alkaen ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi nimitetystä ja Suomen työeläkejärjestelmän isäksikin kutsutusta Teivo Pentikäisestä. Työt alkoivat kesätöistä ja työharjoitteluista ja jatkuivat sitten vakituisina työsuhteina.
 
Muuttuneita asioita on työuralle luonnollisesti mahtunut valtavasti. 
 
Alkuvuosina naputeltiin kaikki eläkepäätökset, tositteet, kirjeet ja muut kirjoituskoneella. Valkoinen korjausmaali peitti kirjoitusvirheet. Mikrofilmilaitteet olivat päätösten tallentamisessa ja tutkimisessa kovassa käytössä. 
 
Vuonna 1985 käytiin ensimmäiset tietokonekoulutukset. Aluksi tietokoneita ei ollut jokaisella. Mutta eihän siinä kauaa mennyt, kun ei enää ilman osannut olla.
 
Ennen poltettiin tupakkaa työhuoneissa, sitten totuttiin tupakkahuoneisiin ja lopulta tupakoitsijat siirtyivät kiltisti ulkotiloihin. 
 
Myös avokonttori oli useilla osastoilla arkipäivää 70-luvulla. Välillä lähes jokainen istui omassa työhuoneessaan ja sitten muutettiin taas nykyisiin avonaisiin monityötiloihin. 
 
– Voi vain miettiä, mitenkähän työelämässä asiat tehdään nykynuorien ikääntyessä. Toisaalta – muutoksia tulee jatkuvasti ja kaikesta on tähänkin asti selvitty, kuuluu kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Erilaiset työt avartavat 

Ulla ja Liisa ovat kumpainenkin tehneet työuransa aikana monenlaisia töitä eri puolilla organisaatiota. On ollut eläkeratkaisujen tekemistä, eläkkeiden maksamista, työsuhdeselvittelyjä, työeläkevakuuttamisen asiakaspalvelua, työeläkeasioiden kouluttamista, myynnin tukea, henkilöstöosaston töitä, esimiehenä toimimista. 
 
Vaihtelu on tuntunut rikkaudelta. Monenlaisissa tehtävissä on saanut laajan kuvan niistä hyvin erilaisista tehtävistä, joita isossa yhtiössä kuten Ilmarinen, tehdään. Samalla on kertynyt aimo annos ammatillista osaamista. Työroolien vaihtelu avartaa näkemystä siitä, miten tärkeä merkitys kaikilla tehtävillä on kokonaisuuden kannalta ja minkälaisia haasteita eri työtehtäviin voi liittyä. 
 
– Työkierto on ehdottoman suositeltavaa. Siinä tulevat ihmiset ja erilaiset tavat tehdä työtä tutuiksi. Työkokemusten myötä tajuaa olla kärsivällisempi odottaessaan vastausta naapuriosastolta. Asiat ja niiden selvittely ovat paljon monimutkaisempia kuin päältä katsoen ajattelisi, toteavat Ulla ja Liisa kuin yhdestä suusta. 

Työ ja vapaa-aika ovat kokonaisuus

– Työn ja perheen yhteensovittaminen sujui nuorempana hyvin. Ilmarisessa on aina ymmärretty, että välillä perheen tarpeet voivat mennä Ilmarisen tarpeiden edelle ja silloin katsotaan siihen tilanteeseen sopiva ratkaisu. Ylipäätään on tärkeää huomioida ihmiset kokonaisvaltaisesti ja hoitaa esimerkiksi loma-ajat ja tuuraukset sovittelemalla niin, että kaikki saavat viettää aikaa perheidensä ja läheistensä kanssa, korostaa pitkään esimiehenä toiminut Ulla. 
 
– Iso asia arjen sujumisessa on myös ollut liukuva työaika. Se mahdollisti lasten ollessa pieniä vuorottelun miehen kanssa päiväkotiin viennissä ja hakemisessa sekä myöhemmin harrastuksiin kuljettamisessa.

Yhteisöllisyys oli tiiviimpää

Ulla ja Liisa muistelevat, että työelämässä oli aiemmin enemmän yhteisöllisyyttä.  
 
– Yhdessä vietettiin paljon aikaa myös työpäivän jälkeen ja lähdettiin vaikka tansseihin. Työpaikalla oli myös monenlaisia kerhoja, jotka järjestivät säännöllisesti esimerkiksi elokuva- ja teatteriretkiä. Enää ei työkavereilla tunnu olevan samalla lailla aikaa ja mahdollisuuksia yhteisiin rientoihin. 
 
– Myös työpäivät ovat nykyisin hektisempiä, ja ennen jokaiseen päivään kuuluneet kahvitauot rupatteluineen tuppaavat jäämään monella kokonaan väliin.

Markku Riikonen, Sini Kivihuhta ja Ulla Peura Ilmarisessa vuonna 1989. 

Konkareiden opit 

Mitä oppeja voisitte työuranne varrelta antaa työelämäänsä aloitteleville nuorille? 
 
– Ulospäinsuuntautunut ja positiivinen asenne tekee työelämästä helpompaa, kuuluu hyvin yleispätevä neuvo. 
 
– Työelämän kiirettä kannattaa vastustaa. Jollain työpaikan kehittämispäivillä päätimme aikanaan lopettaa kiireestä puhumisen. Sillä oli hämmästyttävä vaikutus. Oli tärkeää katsoa asiaa toisella lailla eikä aina automaattisena puheenpartena korostaa jatkuvaa, kamalaa kiirettä. Asiat saa kyllä hoidettua ilman kiireen tuntuakin, lisää Ulla.
 
Hyvällä fyysisellä kunnolla on merkityksensä jaksamiseen, mutta tärkeä on myös henkinen puoli. Virkeänä pitää vaikka se, kun on aina jotain uutta ja pohdittavaa. Ja unohtaa ei myöskään sovi sopivaa tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä.
 
Ulla Peura ja Liisa Pietarinen koostavat neljän vuosikymmenen uransa toteamalla, että kaiken kaikkiaan Ilmarinen on ollut mahtava näköalapaikka työeläkealaan ja työelämän kehittymiseen. 
 
– Eläkkeellä sitä voi sitten tehdä mitä mieleen juolahtaa. Voi retkeillä, ulkoilla, loikoilla, lukea tai katsoa elokuvaa juuri silloin, kun siltä tuntuu. 
 
– Välillä sitä varmaan ihmettelee, voinko todella tehdä näin keskellä päivää!
 
Lue lisää Ilmarisen historiasta.