Syyllistytkö lapsellisuuksiin työelämässä vai jätätkö egosi narikkaan?

Muutama päivä sitten olin osana keskustelua, jossa lukion ensimmäisen luokan jälkeen kesälaitumille kirmaava oppilas totesi: ”Te aikuiset käyttäydytte todella lapsellisesti töissä.” Saman ajatuksen allekirjoittavat ilmeisesti myös monet muut nuoret, koska taannoisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että yli puolet 18-25-vuotiaista kokevat aikuisten käyttäytyvän työpaikalla lapsellisesti. Aikuisten käyttäytymistä pidettiin mm. vallanhimoisena ja kateellisena ja erityisesti alemmat esimiehet olivat turhantärkeitä ja hermostuivat pienistä asioista.

Työssäni työkykypäällikkönä olen valitettavasti kohdannut myös sellaisia työyhteisöjä, joiden toiminta muistuttaa enemmän vailla sääntöjä olevia päiväkoteja kuin aikuisten ihmisten muodostamaa toimivaa yhteisöä. Lempilausahdukseni asiakastyössä onkin: töihin tullaan pääasiallisesti tekemään töitä – ei loukkaantumaan tai loukkaamaan.

Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää

Olen huomannut, että työyhteisöissä esimiehet ja kollegat sallivat usein turhan kauan huonon käytöksen, sillä puuttuminen ja puheeksiottaminen koetaan vaikeaksi. Hankala ihminen voi saada myös mellastaa työpaikalla, koska kyseinen työntekijä hoitaa hommansa muuten hyvin ja ”se nyt vain on osa hänen persoonaansa”. Kenenkään persoonaan ei kuitenkaan kuulu huono käytös – kyse on vain ja ainoastaan huonosta käytöksestä, johon jokainen voi vaikuttaa.

Esimiehen ja kollegan velvollisuuksiin kuuluu puuttua ja huomauttaa käytöksestä, joka loukkaa, synnyttää eripuraa ja huonontaa työyhteisön ilmapiiriä. Jos työpaikan omat keinot eivät riitä, pitää työntekijä ohjata ajoissa oikean avun pariin, useimmiten yhteistyössä työterveyshuollon kanssa.

Jätä egosi narikkaan

Mikä saa meidät käyttäytymään lapsellisesti töissä? Luulen, että usein taustalla on epävarmuus itsestä ja osaamisestamme sekä se, että egomme näyttelevät liian isoa roolia töissä. Tuottaja, säveltäjä Quincy Jones oli ison haasteen edessä 1980-luvulla, kun isot nimet kokoontuivat nauhoittamaan hänen johdollaan hyväntekeväisyyskappaletta We Are the World. Jones tiesi, että edessä olisi pitkä päivä isojen starojen ja egojen kanssa. Jones pohti, miten saisi nämä yksilösuorituksiin tottuneet artistit tekemään parhaansa – yhdessä. Hän teippasi lapun narikkaan, jossa luki ”Check Your Egos at the Door”. Ideana oli, että kaikki artistit olisivat samanarvoisia studiossa ilman turhaa tähtipölyä ja keskinäistä nokittelua. Ajatus toiminee kaikenlaisissa työyhteisöissä.

Millaista roolia sinun egosi näyttelee töissä? Haittaako se sujuvaa työtä ja yhteistyötäsi muiden kanssa? Voisitko esimerkilläsi luoda nuoriin uskoa paremmasta työelämästä – ja ylpeänä kertoa, että meidän työpaikalla ihmiset kunnioittavat ja luottavat toisiinsa? Mielestäni meidän kannattaisi päivittäin pohtia, mitä tuomme mukanamme työpaikalle astuessamme ovesta sisään. Jätätkö egon ja turhan tärkeyden narikkaan ja osaatko kohdata työtoverit kunnioittavasti samanvertaisina?

Aino Antin
@AinoAntin
tiimipäällikkö, työkykypalvelut
Ilmarinen