Työttömät eläkkeelle(kö)?

Pääministeri Juha Sipilän hallitus hyväksyi budjettiriihessään työministeri Jari Lindströmin ehdotuksen, jonka mukaan osa 60 vuotta täyttäneistä pitkäaikaistyöttömistä voisi päästä ennen aikaiselle eläkkeelle.

Pääministeri Juha Sipilän hallitus hyväksyi budjettiriihessään työministeri Jari Lindströmin ehdotuksen, jonka mukaan osa 60 vuotta täyttäneistä pitkäaikaistyöttömistä voisi päästä ennen aikaiselle eläkkeelle. Lakiteksti on vielä kirjoittamatta, mutta luultavasti kriteeriksi ikärajan lisäksi on tulossa pitkään (ehkä jopa 10 vuotta) jatkunut työttömyys, ja eläkemuodoksi Kelan maksama takuueläkkeen tasoinen etuus.

Esitystä on helppo perustella. Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien mahdollisuus työllistyä on hyvin pieni. Joidenkin tietojen mukaan vain yksi prosentti tästä ryhmästä onnistuu löytämään työpaikan. Jos realistisia työllistymisnäkymiä ei ole, eläkkeelle pääseminen on monesti henkisesti helpotus. Suurta vaikutusta henkilön toimeentuloon sillä tuskin olisi, sillä tarjotun eläkkeen taso on varsin alhainen verrattuna edes kohtuulliselta työuralta karttuneeseen työeläkkeeseen.

Uuden varhaiseläkekanavan avaaminen on kuitenkin vastoin eläke- ja työurapolitiikan pitkää linjaa, jossa on pyritty eläkkeelle jäännin myöhentämiseen ja työurien pidentämiseen. Tästä näkökulmasta Lex Lindström ei ole paras mahdollinen ratkaisu.

Ehdotus on kuitenkin oikeilla jäljillä itse asiassa: ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien tilannetta tulisi kyetä parantamaan. Ikääntyneiden työllisyysaste on Suomessa pitkään ollut heikompi kuin muissa Pohjoismaissa. Samoin pitkäaikaistyöttömyys on meillä pahempi ongelma. Tämän taustalla on ainakin kolme tekijää. Ensinnäkin yleinen talouden kehitys on Suomessa jo seitsemän vuoden ajan ollut muita Pohjoismaita heikompaa. Ruotsiin verrattuna meillä ikääntyneillä on myös heikompi työsuhdeturva, minkä vuoksi varttuneilla työntekijöillä on Suomessa korkeampi riski joutua työttömäksi. Lex Lindströmin myötä tämä riski saattaisi jopa kasvaa.

Kolmas merkittävä ero on työvoimapolitiikassa; Suomessa sekä resursseja että aktivointia on muita Pohjoismaita vähemmän. Jotta nyt suunniteltuihin poikkeusratkaisuihin ei tarvitsisi turvautua, pitäisi työvoimapolitiikan tähdätä kunnianhimoisesti pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan.

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että työttömyyden pitkittyessä kaikille työttömille tarjottaisiin koulutusta, tukitoimia tai työpaikkaa. Jos keinot eivät tunnu tepsivän, olisi siirryttävä ripeästi kuntoutukseen. Monilla työttömillä on terveysongelmia, joiden vaikutus työkykyyn pitäisi huomioida. Aktivoinnin ja kuntoutuksen laiminlyönti johtavat helposti siihen, että työttömyys pitkittyy ja todellinen työkyky ja työllistymistodennäköisyys heikentyvät, kuten Suomessa on viime vuosina käynyt. Työttömyys ei ole sairaus mutta pitkällä aikavälillä siitä voi seurata työkyvyn menetys.

Työssä olevien kohdalla edellä mainittu prosessi toimii jo hyvin; työkyvyttömyyden uhatessa vallitsevana käytäntönä on nykyään yksilöllinen ammatillinen kuntoutus, jolla on saavutettu hyviä tuloksia. Samantyyppisiä ratkaisuja tulisi etsiä myös työttömien kohdalla silloin, kun työttömyys pitkittyy.

Nyt suunnitteilla oleva Lex Lindström on selkeästi poikkeusratkaisu, joka kyllä kaunistaa työttömyystilastoja hetkeksi mutta ei puutu työelämän ja työvoimapolitiikan haasteisiin. Tavoitteemme työurien pidentämisestä ja työllisyysasteen parantamisesta siirtyy sen myötä yhä kauemmas.

Jaakko Kiander
@KianderJaakko
johtaja, talous ja eläkepolitiikka
Ilmarinen