Yhteiskuntasopimus avaa ikkunan kilpailukykyyn

Keskeiset työmarkkinajärjestöt pääsivät 29.2. sopimukseen keinoista, joilla on tarkoitus lähivuosien aikana alentaa suomalaisyritysten työvoimakustannuksia. Sopimusta voi pitää monella tapaa historiallisena. Neuvotteluprosessi oli poikkeuksellisen pitkä (yli 10 kuukautta) ja sillä tavoitellaan pysyviä muutoksia suomalaiseen palkkaneuvottelumalliin.

Sopimuksen kauaskantoisia muutoksia ovat paikallisen sopimisen lisääminen ja luopuminen keskitetyistä palkkaratkaisuista. Muutos on iso siihen nähden, että keskitetty sopiminen on ollut vallitseva malli viimeisen 50 vuoden ajan. Nyt tästä pitkästä perinteestä päätettiin luopua, tosin niin, että vielä vuoden 2017 nollakorotuksista sovittiin keskitetysti.

Saavutettu ratkaisu (jota tosin SAK:n hallitus ei ole vielä tätä kirjoitettaessa hyväksynyt) on varsin lähellä niitä kunnianhimoisia tavoitteita, joita pääministeri Sipilä viime kesänä asetti. Tavoitteena oli 5 prosentin alennus työvoimakuluihin. Sopimuksen arvioidaan tuottavan 3,7 prosentin alennuksen. Jos lähivuosien palkkamalttitavoite toteutuu aiotulla tavalla, vuoteen 2020 mennessä voidaan saavuttaa yhteensä noin 10 prosentin parannus kilpailukyvyssä Saksaan verrattuna mikä kokonaisuudessaan vastaa pääministerin tavoitetta.

Kilpailukyky kohenee vähitellen

Miksikään pika-avuksi sopimuksesta ei silti ole. Neuvotteluprosessin venyminen merkitsee sitä, että sopimus alkaa vaikuttaa yritysten kuluihin vasta vuoden 2017 alusta lähtien. Tämänkin jälkeen kustannustason muutokset tapahtuvat asteittain vuoteen 2020 asti.

Hidas eteneminen on yleisesti arvioitu parhaaksi vaihtoehdoksi, koska kotitaloussektorin tulokehitykseen ei haluta aiheuttaa jyrkkää alenemaa. Sopimus tarjoaa nopean sopeutuksen sijaan näkymän siitä, että suomalaisyritysten työvoimakulut voivat alentua useana vuonna peräkkäin. Vähittäisten muutosten yhteisvaikutus kilpailukykyyn on merkittävä, koska samaan aikaan työvoimakustannusten ennakoidaan nousevan läntisissä kilpailijamaissa muutaman prosentin vuosivauhtia.

Sopimus sisältää useita konkreettisia toimenpiteitä, jotka alentavat työvoimakuluja Suomessa. Tärkeimmäksi keinoksi on valittu työnantajan sosiaalivakuutusmaksutaakan osittainen siirto palkansaajien maksettavaksi. Muutos toteutetaan alentamalla vuosina 2017-2018 työnantajan työttömyysvakuutusmaksua yhteensä 0,85 prosenttiyksiköllä ja vuosina 2017-2020 työnantajan työeläkemaksua yhteensä 1,2 prosenttiyksiköllä siten, että palkansaajien maksut nousevat saman verran. Työnantajan kulut alenevat tämän ansiosta keskimäärin noin 0,4 prosenttia vuodessa. Samantyyppisestä siirrosta sovittiin vuonna 1991, kun osana silloista talouskriisin hoitoa luotiin palkansaajien työeläkemaksu.

Muutoksen seurauksena palkansaajien osuus työeläkkeiden rahoituksessa nousee nykyisestä 25 prosentista 30 prosenttiin, minkä vuoksi palkansaajien hallintoedustusta työeläkeyhtiöissä vahvistetaan samassa suhteessa.

Toinen merkittävä työvoimakuluja alentava muutos on keskimääräisen vuosityöajan pidentäminen 24 tunnilla eli noin 1,5 prosentilla. Muutoksen toteuttamisesta sovitaan alakohtaisesti tai paikallisesti, mikä lienee ainoa mahdollisuus, koska eri alojen työaikajärjestelyt ovat kovin erilaisia. Jos työajan pidennys viedään läpi kaikilla aloilla, tarjoaisi se yrityksille mahdollisuuden säästää työvoimakuluissaan noin 1,4 prosenttia. Lisäksi julkisen sektorin lomarahoihin on tarkoitus tehdä määräaikainen leikkaus, jonka vaikutus julkisen puolen työvoimakuluihin on noin 2 prosenttia.

Työllisyysvaikutusten arviointi on vaikeaa

Yhteiskuntasopimuksen työllisyysvaikutusten arviointi on kuitenkin hyvin vaikeaa. Työvoimakulujen alentaminen parantaa vientiteollisuuden kilpailukykyä ja parantaa viennin kasvumahdollisuuksia. Vuosittaiset muutokset ovat kuitenkin pieniä ja paljon riippuu myös kansainvälisen talouden suhdanteista ja valuuttakurssien muutoksista.

Vaikutukset kotimarkkinoilla toimiviin palvelu- ja rakennusalan yrityksiin ja niiden työllisyyteen ovat myös vaikeasti arvioitavia. Työvoimakustannusten aleneminen on niille hyvä uutinen, mutta epävarmuutta on vielä siitä, miten kotitalouksien ostovoima ja kotimainen kysyntä kehittyvät. Sopimusratkaisu leikkaa palkansaajien nettotuloja. Työllisyyden kannalta olisi tärkeää, että hallitus kompensoisi tätä keventämällä ansiotuloverotusta.

Jaakko Kiander
@KianderJaakko
johtaja, talous ja eläkepolitiikka
Ilmarinen