Uuden oppiminen on tulevaisuuden tärkein työelämätaito
Työelämä on viimeisten vuosikymmenien aikana muuttunut hurjaa vauhtia ja tahti on vain kiihtymässä. Maatalousyhteiskunnasta siirryttiin ensin teollisuus- ja sitten palveluyhteiskuntaan. Koneet ovat korvanneet fyysistä työtä, ja yhä useammin myös tietotyötä. Tällä hetkellä iso kysymys on, mitä tapahtuu palvelutyöpaikoille, kun palvelut siirtyvät verkossa toimiville alustoille ja tekoäly osaa ennustaa asiakkaiden tarpeita ja ratkaista asioita. Muutosta vauhdittavat paitsi teknologian ja tekoälyn kehittyminen myös muutokset asiakkaiden käyttäytymisessä ja odotuksissa.
Eri tutkimuksissa on pyritty arvioimaan automatisaation vaikutusta työelämään ja työpaikkoihin. Esimerkiksi konsulttiyhtiö McKinsey arvioi, että vuoteen 2030 mennessä Suomessa katoaa 330 000 työpaikkaa automatisaation seurauksena. Työn sisältö muuttuu vielä paljon useammalla.
Samaan aikaan kuitenkin syntyy myös uudenlaista työtä ja uusia työpaikkoja. McKinseyn arvion mukaan uusia työpaikkoja syntyisi sekä suoraan digitalisaation että sen aikaansaaman korkeamman tuottavuuden seurauksena yhteensä 360 000 – eli uutta työtä syntyisi jopa hieman enemmän kuin vanhaa katoaa.
Millaisia taitoja ja valmiuksia tulevaisuuden työelämässä sitten tarvitaan, ja olemmeko me suomalaiset siihen valmistautuneita? Tätä on selvitetty Ilmarisen Future Score -testillä. Yksilöiden ja yritysten työelämävalmiuksia mittaava testi kehitettiin osana Ilmarisen, Sitran ja Henkilöstöjohdon ryhmä Henry ry:n Tulevaisuuden työpaikka -hanketta, ja siihen on reilun vuoden aikana vastannut noin 7 500 suomalaista.
Osaamisen hyödyntämisessä parannettavaa
Työelämän muutos ei siis tapahdu joskus tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt. Ainoa keino pärjätä siinä on kehittää omaa osaamistaan, oppia uutta. Siksi onkin huolestuttavaa, että vain 45 prosenttia Future Score -testiin vastanneista kertoi tietävänsä, mitä osaamista pitäisi kehittää. Vieläkin huolestuttavampaa on se, ettei työpaikoilla osata hyödyntää osaamista. Vain 15 prosenttia vastaajista katsoi, että hänen työpaikallaan ihmisten osaamista hyödynnetään monipuolisesti. Vastauksiin sisältyy toisaalta myös iso potentiaali: osaamista on, mutta se on vielä vajaakäytössä. Tässä meillä työnantajilla on varmasti paljon parannettavaa.
Automatisoinnista puhutaan paljon, mutta ihmisten välinen vuorovaikutus on se, mikä jatkossakin erottaa meidät koneista. Siksi monet tulevaisuuden työelämätaidot liittyvät vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus on monen työtehtävän (esim. hoivatyön) ytimessä, mutta sillä on olennainen rooli myös näkemyksien yhdistelemisessä, ongelmien ratkaisussa ja uuden tiedon luomisessa.
Pysyvien tiimien ja työyhteisöjen rinnalla korostuvat vaihtuvat ammatilliset verkostot, jotka voivat elää ja vaihtua kulloinkin ratkaistavana olevan asian mukaan. Alle kolmannes Future Scoren yksilötestiin vastanneista kokee, että itsellä on aktiivinen ammatillinen verkosto ja vain joka viidennessä yrityksessä hyödynnetään verkostoja liiketoimintaa tukevien kontaktien luomisessa. Luku tuntuu varsin vaatimattomalta, kun samaan aikaan tiedämme, että yritysten menestys tulevaisuudessa perustuu yhä enemmän kumppaniverkostoihin.
Ihmiset ja koneet samassa verkostossa
Työt eivät tulevaisuudessa enää jakaudu mustavalkoisesti ihmisten ja koneiden tekemiin tehtäviin, vaan olennaista on kyky hyödyntää erilaisia vahvuuksia saman kokonaisuuden eri vaiheissa. Moni meistä tulee tekemään töitä yhdessä robotin kanssa, ja osaamisverkostoihin voi kuulua niin ihmisiä kuin koneitakin. Esimerkiksi Ilmarisella robotiikka on kytketty osaksi henkilöstöjohtamista, joten jatkossa lyhenne HR voikin yhtä hyvin tarkoittaa Humans & Robotics.
Future Score -testiin vastanneet alle 30-vuotiaat suhtautuvat teknologiaan vanhempia ikäryhmiä luontevammin ja heidän työelämätaidoissaan korostuvat joustavuus ja valmius kansainväliseen työskentelyyn. Yli 60-vuotiaat puolestaan tuntevat toimialan ja omat vahvuutensa ja heillä on lisäksi laajat verkostot. Kaikki nämä työelämätaidot kannattaa käyttää hyväksi muutoksessa: meillä ei ole varaa hukata sen enempää nuoria kuin vanhempiakaan sukupolvia työelämän ulkopuolelle ja jättää heidän osaamisensa käyttämättä.
Jokainen meistä voi itse kehittää tulevaisuuden työelämätaitojaan ja ottaa vastuun oman osaamisen kehittämisestä. Yhtä lailla tärkeää on yritysten ja koko yhteiskunnan rooli: vastuu tulevaisuuden osaamisen kehittämisestä ja menestyksestä on meidän kaikkien yhteinen. Koulutus ja elinikäinen oppiminen ovat paras lääke myös työllisyyden vahvistamiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tavoitteenamme tulee olla, että Suomessa on globaalisti osaavin kansa
Jouko Pölönen
@JoukoPolonen
Kirjoittaja on Ilmarisen toimitusjohtaja.
Kirjoitus perustuu Talouselämä 500 -tilaisuudessa 31.5.2018 pidettyyn puheenvuoroon.
-
Amattiosaaja 10.6.2018 klo 21.00
Halu oppia uutta on aina ollut tärkein työelämätaito. Mikään ei muutu ja kehity, jos olet se ikuinen hyvä tyyppi. Pelkällä sosiaalisuudella ei opita mitään. Hyvät sosiaaliset taidot voivat mahdollistaa sen, että pystyt vakuuttamaan kaikki siitä, miksi mitään uutta ei tarvitse oppia. Uuden oppiminen, osaamisen jatkuva kehittäminen kuului ennen olennaisena osana ammattitaitoon. Oppipojat ja kisällit halusivat ylittää mestarinsa osaamisen. Mestareilla oli velvoite hioa taitoja vielä paremmiksi kuin entiset mestarit. Tästä on siis edelleen kyse. Taitojen hiomisesta huippuunsa, uuden omaksumisesta, katseesta tulevaan. Toivottavasti lause "Meillä on aina tehty näin." muuttuu katoavaksi kansanperinteeksi.Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Miksi huolehtia omasta eläkkeestä - nostalgiamatka oman työeläkeotteen äärellä
Meidän kaikkien on syytä tarkkailla eläkekertymäämme, ettei eläkkeelle jäädessä tule ikävää yllätystä: tuleva eläke onkin ihan muuta kuin mitä mielikuvissasi odotit. Tartuin toimeen itsekin, ja se mitä luulin tylsäksi tehtäväksi, osoittautui sydäntä lämmittäväksi nostalgiamatkaksi omaan työhistoriaani.
Hyvästit taukohuoneelle - täältä tullaan eläke!
Kollegat ja kaverit kyselevät, miltä tuntuu lähteä eläkkeelle. Olen huomannut vastaavani jokaiselle eri tavalla, koska rehellinen vastaus on: en tiedä.
Meidän jokaisen työkyky on hiuskarvan varassa
Työkykymme on uhattuna, jos työ kuormittaa jatkuvasti liikaa – henkisesti tai fyysisesti. Työkyvyttömyyden taustalla voi olla monenlaisia syitä, jotka voivat saada aikaan lumipalloefektin. Myös työn ulkopuoliset tekijät voivat lisätä kuormitusta. Erityisesti henkistä kuormittavuutta voi olla vaikea havaita. Jos kiskoilta putoaminen voi tapahtua kenelle vain, niin onko mahdollista päästä takaisin raiteille? Työn ja toimintaympäristön muutosten keskellä on hyvä muistaa tärkein eli ihminen. Voimmeko empatialla, positiivisella palautteella ja hyvällä käytöksellä auttaa kavereita työkykyisiksi?