Yksi työkyky, monta tulkintaa

Onko ihminen aina työkykyinen, jos hänellä ei ole todettu toimintakykyä alentavaa sairautta?

Olemme Ilmarisessa mukana arvioimassa, edistämässä ja ennakoimassa sitä, miten työntekijöiden toimintakyky riittää selviytymään työssä. Tavoitteena on ehkäistä työkyvyttömyyttä, joka yksilötasolla tarkoittaa syrjäytymistä työelämästä ja toimeentulon heikentymistä. Työpaikalla työkyvyttömyys johtaa osaavan työntekijän menettämiseen ja tekijäpulaan. Yhteiskunnassa työkyvyttömyys näkyy työvoiman pienentymisenä ja lisääntyneinä kustannuksina.  

Suomessa puhumme sujuvasti työkyvystä. Termi on vakiintunut arkeemme lainsäädäntöä myöten. Työkykyä alettiin ylläpitää 90-luvulla siihen suunnatulla tyky-toiminnalla, jossa työnantajan lisäksi myös työterveyshuollolla on merkittävä tehtävä. Voisi oikeastaan puhua kotimaisesta innovaatiosta. Vaikka työkyky-käsite on jo levinnyt maailmalle, sen juuret ovat hyvin vahvasti edelleen Suomessa.

Yksi vai useita tulkintoja?

Tällä ”rakkaalla lapsella” on vain yksi nimi, mutta monta tulkintaa riippuen siitä, kuka työkyvystä puhuu ja mikä on tavoite. Työkykyä positiivisena ilmiönä on hankalampi määritellä kuin sen puutetta eli työkyvyttömyyttä. Usein tulee vaikutelma, että ihminen on aina työkykyinen, jos hänellä ei ole todettu lääketieteellisesti määriteltyä, toimintakykyä alentavaa sairautta.

Vaikka työkyvyttömyysetuisuuksiemme kriteerien näkökulmasta näin onkin, työkykyä alentavia ristiriitoja työn vaatimusten ja yksilön edellytysten välillä voi olla ilman sairauttakin. Tasapaino horjuu, jos osaaminen ei vastaa vaatimuksia, resurssit eivät vastaa työmäärää tai odotukset eivät täyty työn mielekkyyden osalta. Toisaalta näissä asioissa tasapaino on mahdollista saavuttaa, vaikka sairaus alentaisikin toimintakykyä.

Tasapaino on kielikuvana mukavan konkreettinen, mutta käytännössä kaukana siitä. Työn ja elämän muutoksissa tasapainoa voi olla mahdoton säilyttää, joten tarvitaan muitakin tapoja jäsentää työkykyä ja työkyvyttömyyttä. Saavutettavan olotilan sijaan työkyky voidaan nähdä prosessina, joka ilmenee mahdollisuuksina jatkaa työssä menestyksellisesti ja palata sinne turvallisesti sairaudesta huolimatta. Tätä prosessia voidaan tukea tunnistamalla sekä sen esteet että mahdollistajat.

Työpaikkojen näkökulmasta työkyvyllä ei välttämättä ole mitään tekemistä sairauksien kanssa. Keskeistä on se, miten työntekijä suoriutuu työstään, jossa haasteet liittyvät usein työn organisointiin, ammatilliseen osaamiseen, yhteistyöhön ja työvälineisiin. Tästä näkökulmasta työkyvyn edistäminen tarkoittaa koko työpaikalla yhdessä tehtävän työn kehittämistä kohti parempaa tulosta. Sairauksista huolimatta työtekijä voi olla tuottava ja työhönsä sitoutunut. 

Työkyky vai työllistymiskyky?

Sosiaaliturvassamme on tukiverkostoja erilaisille elämänkriiseille. Ongelmilla on tapana kasaantua, jolloin haasteeksi tulee määritellä, mistä näkökulmasta työkyky ensisijaisesti on alentunut. Jos kyse on sopivan työn puutteesta, toimenpiteiden tulee olla täysin erilaisia kuin silloin, jos kyse on pelkästään sairauden alentamasta työkyvystä. Molempien ollessa kyseessä samanaikaisesti ratkaisu voi löytyä työeläkeyhtiön tai Kelan ammatillisesta kuntoutuksesta ja työvoimahallinnon toimenpiteistä. 

Lopuksi, ketään ei saa tuomita työkyvyttömäksi, jos pääasiallinen ongelma ei ole yksilön, vaan työmarkkinoiden alentunut toimintakyky. Siksi pyrimme Ilmarisessa vaikuttamaan suomalaiseen työelämään niin, että kaikenlaiselle työkyvylle olisi tilaa. Siinä on kaksi haastetta: Meidän tulee välttää työkykyongelmien liiallista lääketieteellistämistä ja toisaalta yksilöllistämistä. Molemmat ovat liian ahtaita selityksiä, jotka jättävät huomiotta monia toimivia ratkaisuja työurien pidentämiseen ja työllisyysasteen nostoon. 

Kari-Pekka Martimo, LT, dos.
Työterv.huollon ja työlääket. erik.lääk.
Johtaja, työkykyriskien ennakointi ja tutkimus
@kp_martimo

Lue lisää

• työkykyjohtamisesta 
• ammatillisesta kuntoutuksesta.