Mitä sitä isona tekisi???

Mikä ammatti työllistäisi ja mitä töitä on enää jäljellä muutaman vuoden päästä? Mitä sitä isona tekisi? Näin tuumaili minulle kuntoutusasiakkaamme, pihalaatoittaja, jonka työnteko ei enää polvivaivojen takia onnistunut.

Samaa kysymystä taidamme kaikki pohtia: työssä olevat ja sinne palaajat, koulutuksen parissa työskentelevät, työtä välittävät tahot, työhönpaluun tukien rahoittajat, kuntoutujat sekä maamme hallitus.

Lueskelin taannoin Valtioneuvoston tulevaisuusselontekoa. Se on keskustelunavaus liittyen työn murroksen haasteisiin. Mitä osaamista tulevaisuudessa tarvitaan? Minkälaisia töitä on tarjolla? Miten voisimme varautua muutokseen?

Moottorisahan varresta toimisto-olosuhteisiin

Työ ja työelämä ovat murroksessa. Monet ammatit muuttuvat tai häviävät. Esimerkiksi metsurin työnkuva on muuttunut fyysisestä moottorisahan kanssa työskentelystä metsäkoneen hoitajaksi, joka työskentelee melkeinpä toimisto-olosuhteissa.

Rutiinitöitä halutaan siirtää robotin ja automaatin tehtäväksi, ja ihmiselle jää vuorovaikutusta ja kinkkisten ongelmien selvittämistä vaativat tehtävät.

Syntyy ihan uusia ammatteja, kuten esimerkiksi robottiautojen reittikoordinoija. Perinteisten käsityöammattien kysyntä voi nousta, ja hoivaa sekä ravintoa ihmiset tarvitsevat myös jatkossa.

Entistä vahvempia digi- ja metataitoja

Osaamisen kehittäminen, koulutus ja elinikäinen oppiminen auttavat työn murroksessa. Olen kuullut ehdotuksia esimerkiksi henkilökohtaisista oppimistileistä, erilaisista digitaalisista oppimisalustoista sekä tiiviimmästä yhteistyöstä oppilaitosten, oppijoiden ja työnantajien välillä. Uudistuksia on jo tehtykin, ja esimerkiksi työssäoppiminen on merkittävä osa ammatillista koulutusta.

Koulutuksen ja oppimisen painopistettä pyritään siirtämään yhä enemmän perusvalmiuksiin, kuten digi- ja metataitoihin. Metataitoja ovat muun muassa elämän- ja tiedonhallintataidot, verkostoitumistaidot sekä kyky luovaan ongelmanratkaisuun.

Lemin murretta ja rintamamiestalon elämää

Osaamisen kehittämien nähdään laajempana kokonaisuutena kuin vain varsinaisessa koulutuksessa opitut asiat. Myös kokemusten ja harrastusten kautta syntynyt osaaminen on tärkeää.

Mietin, mitä olen itse opiskellut viime vuosina: esimiestyötä, vanhan rintamamiestalon sielunelämää, työnohjausta, hopeakorujen tekemistä, Lemin murretta, organisaatiopsykologiaa ja työoikeutta. Yhdistääkö näitä mikään ja voinko näitä taitoja hyödyntää myös ammatillisesti? Väitän, että käytän nykyisessä työssäni joka alueelta joitakin taitoja.

Palataanpa laatoittaja-asiakkaamme tilanteeseen. Hänelle löytyi nopeasti ja läheltä uusi, kelpo ratkaisu. Hän hyödynsi aikaisempaa kokemustaan rakennusalalla ja aloitti kosteusvaurioiden kuntotutkijan opinnot. Tähän työhön hän myös työllistyi.

Ammatillinen kuntoutus on oiva ratkaisu silloin, kun työkyky heikkenee. Polku takaisin työelämään voi löytyä esimerkiksi työkokeilun, työhönvalmennuksen tai uudelleenkoulutuksen avulla. Tulokset ovat olleet hyviä: viime vuonna noin 74 prosenttia kuntoutujistamme palasi takaisin työelämään.

Työelämä muuttuu, ja monenlaista osaamista tarvitaan myös jatkossa. Muutoksessa oma innostus ja uteliaisuus uuden oppimiseen kantavat pitkälle.

Tuire Hakonen
osastopäällikkö, kuntoutuspalvelut
Ilmarinen
@TuireHakonen

Lue lisää

• Ammatillinen kuntoutus auttaa takaisin työelämään
• Työkykyjohtamisen vuosi – tietoa, työkaluja ja asiantuntemusta työkykyjohtamiseen