Mitä Amerikka opetti työelämästä?
Olin puolen vuoden ajan kirjeenvaihtajananne Salt Lake Cityssä, Utahissa. Päällimmäiseksi ajasta on jäänyt mieleen kiitollisuus uusista ihmisistä, kaikesta koetusta ja kuvankauniista kansallispuistoista. Palasimme Suomeen kesäloman jälkeen, joten nyt on hyvä aika kiteyttää oppeja ja havaintoja työelämästä. Mitä jäi mieleen puolen vuoden komennukselta?
Amerikkalaisten kilpailuhenkisyys on myytti
Osasin pelätä selkäänpuukottavia amerikkalaisia (ajatus, joka oli muodostunut kaksikymmentä vuotta sitten lähinnä Ally McBealinpohjalta). Työelämä näyttäytyy Suomen mediassa todella kilpailuhenkisenä ja retoriikka sitä usein onkin. Mutta todellisuus ainakin Salt Lakessa oli aivan muuta. Ihmiset ovat avuliaita, yhteistyöhaluisia ja ystävällisiä. Kilpailu etenkin startup-skenessä on kovaa, mutta se saa vain yrittämään kovemmin. Kyynärpäämeininkiin en törmännyt missään. Sen sijaan unelmoida saa ja yrittää isosti. Draiville ei naureskella, vaan sitä ihaillaan ja tekijöitä todella kannustetaan.
Työkavereiden kanssa viihdytään
Ilahduttavaa oli, että meidät otettiin mieheni kanssa molemmat avosylin vastaan molempien työyhteisöissä yliopistolla. Työkavereita kutsutaan kotiin syömään ja leikkimään lasten kanssa. Yhteisillä lounailla käydään samaan tapaan kuin Suomessakin, mutta lisäksi perhettä kutsutaan mukaan valmistujaisjuhliin ja muihin juhlahetkiin. Näin myös työkavereiden puolisot ja perheet tulevat tutuiksi.
Amerikkalainen hallitsee myynnin
Olipa kyse oman tutkimusalueen esittelystä tai tuotteen myynnistä, amerikkalainen osaa myynnin. Hän osaa kertoa tuotteesta kiinnostavasti ja innostavasti ja kaivaa vakuuttavat faktat tuekseen. Esimerkiksi tutkijoiden houkuttelemiseksi yliopistolle todella nähdään vaivaa: haastattelujen ja opetusnäytteiden lisäksi heille esitellään yliopistoa ja kaupunkia monipuolisesti ja varataan aikaa heidän kysymyksilleen. Kun osaajapula syvenee, näille taidoille tulee olisi todella käyttöä Suomessakin!
Uraan suhtaudutaan joustavasti
Talomme huoltomies oli yliopistosta valmistunut taidemaalari, toinen tuttu vaihtoi pelikehittämisen osakekauppaan kotitoimistossa, kolmas jätti työnsä kirjanpitäjänä ja työllistää nyt itsensä podcastaajana ja sisällöntuottajana, neljäs asuu osan vuodesta aavikolla ja tekee siellä arkkitehtuuriprojekteja Navajo-intiaanien kanssa.
Tittelit tai roolit eivät määritä ketään eivätkä kerro osaamisesta. Työpaikkaa voi vaihtaa helposti, jopa toiselle paikkakunnalle. Vanhojen kokemusten varaan voi rakentaa aina uutta. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan, mutta kaikesta selvitään. Amerikkalaisten optimistisuus on täyttä totta. Heille kaikki on mahdollista. Ja se on mahtavaa.
Aku Varamäki
työpäivämuotoilija, yrittäjä
@akuvaramaki
http://www.workdaydesigners.com/
Vuoden 2018 alun Aku tarkkaili suomalaista työelämää rapakon takaa Yhdysvalloista, Salt Lake Citystä.
- Tee Ilmarisen testi ja tarkista, kuinka valmis sinä olet tulevaisuuden työelämään! futurescore.ilmarinen.fi
- Tutustu Ilmarisen Parempaa työelämää -palveluihin
- Tutustu ja ilmoittaudu mukaan Ilmarisen Parempaa työelämää -valmennuksiin.
Lisää aiheesta
Miksi huolehtia omasta eläkkeestä - nostalgiamatka oman työeläkeotteen äärellä
Meidän kaikkien on syytä tarkkailla eläkekertymäämme, ettei eläkkeelle jäädessä tule ikävää yllätystä: tuleva eläke onkin ihan muuta kuin mitä mielikuvissasi odotit. Tartuin toimeen itsekin, ja se mitä luulin tylsäksi tehtäväksi, osoittautui sydäntä lämmittäväksi nostalgiamatkaksi omaan työhistoriaani.
Hyvästit taukohuoneelle - täältä tullaan eläke!
Kollegat ja kaverit kyselevät, miltä tuntuu lähteä eläkkeelle. Olen huomannut vastaavani jokaiselle eri tavalla, koska rehellinen vastaus on: en tiedä.
Meidän jokaisen työkyky on hiuskarvan varassa
Työkykymme on uhattuna, jos työ kuormittaa jatkuvasti liikaa – henkisesti tai fyysisesti. Työkyvyttömyyden taustalla voi olla monenlaisia syitä, jotka voivat saada aikaan lumipalloefektin. Myös työn ulkopuoliset tekijät voivat lisätä kuormitusta. Erityisesti henkistä kuormittavuutta voi olla vaikea havaita. Jos kiskoilta putoaminen voi tapahtua kenelle vain, niin onko mahdollista päästä takaisin raiteille? Työn ja toimintaympäristön muutosten keskellä on hyvä muistaa tärkein eli ihminen. Voimmeko empatialla, positiivisella palautteella ja hyvällä käytöksellä auttaa kavereita työkykyisiksi?