Oppimisen kulttuuri mahdollistaa yksilön kehittymisen
Osaamisvaje haastaa niin organisaatiot kuin yksilötkin. Nyt on korkea aika nostaa oppiminen yritysten kovaan ytimeen.
Väestön ikääntyessä ja työelämän osaamisvaatimusten kasvaessa arvioidaan, että jo 15 vuoden kuluttua 15 maailman suurinta kansantaloutta voi kärsiä vakavasta osaajapulasta. Pula näkyy Suomessakin tietyillä aloilla ja jo joka seitsemäs yritys pitää osaavan työvoiman löytämistä suurimpana kasvun esteenä.
Koska kaikki yritykset eivät voi houkutella riveihinsä uusia huippuosaajia, kääntyy katse omaan henkilöstöön. Miten omaa henkilöstöä voisi tukea kehittämään tulevaisuuden kyvykkyyksiä? Ja kuka koko lystin maksaa – yhteiskunta, työnantaja vai työntekijä itse? Näihin kysymyksiin ei ole helppoja vastauksia, eikä meillä toisaalta ole aikaa jäädä vastauksia odottelemaan, kun digitalisaatio etenee ja tarve kehittää sekä kehittyä on käsillä juuri nyt. Työyhteisöissä on vain otettava oppiminen agendalle ja löydettävä toimivat keinot jatkuvaan oppimiseen.
Mitä oppiminen oikeastaan on?
Edelläkävijäorganisaatiot ovat tehneet näin jo vuosien ajan, mutta viimeistään nyt oppiminen kannattaa nostaa yritysten kovaan ytimeen. Tulevaisuuden työtehtävistä jopa leijonanosa voi olla sellaisia, että kukaan ei ole tehnyt niitä ennen. Kokemus tai koulutuskaan ei siis välttämättä anna eväitä työn tekemiseen, vaan työ täytyy opetella tekemällä ja kokeilemalla. Näkemyksellinen työnantaja tukeekin kaikin keinoin oppimista, sillä se on myös organisaation etu ja edellytys organisaation muutoskyvykkyydelle.
Juuri työssä oppiminen ja tekemällä sekä kokeilemalla oppiminen haastavat käsityksemme oppimisesta. Moni mieltää oppimisen edelleen muodollisen koulutuksen piirissä tapahtuvaksi tutkintojen ja koulutuspäivien suorittamiseksi, mutta käsitystämme täytyy laajentaa. Oppiminen ei katso paikkaa, mutta sille täytyy varata mahdollisuuksia ja aikaa. Vertaisoppiminen, itseopiskelu, netin tarjoamat mahdollisuudet ja työkokemuksista oppiminen ovat kaikki tehokkaita, hyvin arkisia ja matalan kynnyksen keinoja oppia, ja useimmat näistä keinoista eivät maksa mitään. Näiden keinojen hyödyntäminen ei poista tarvetta muodolliselle koulutukselle silloin, kun tarvitaan laajempaa ajattelun rakenteiden luomista.
Oppiminen osaksi työpaikan arkea
Oppimisen haaste syntyy siitä, että oppiminen pitäisi tuoda osaksi kaikkien työntekijöiden arkea. Monen työntekijän arki on kuitenkin yhtä selviämistä ja tehtävästä sekä palaverista toiseen hyppimistä. Tällaisessa ympäristössä ihminen pahimmillaan vain tyhmenee, sillä aivot eivät ehdi omaksua uutta, eikä aikaa ole oppimisen reflektointiin. Työntekijän oma kokemus saattaa olla se, että hän ei voi vaikuttaa asioihin, eikä aikaa uuden oppimiselle ole. Kokemus on tosi, vaikka esteet saattavatkin joskus olla enemmän oman pään sisällä. Kukaanhan ei voi meitä estää oppimasta työssä, jos asia on meille tärkeä, ja harva esihenkilö aidosti haluaa seistä työntekijöiden oppimisen esteenä.
On esihenkilöiden haaste osoittaa oppimisen mahdollisuuksia, kannustaa oppimiseen ja raivata yksilöllisiä oppimisen esteitä pois oppijan tieltä. Mutta myös työntekijöinä meidän täytyy kyetä haastamaan ajatteluamme siitä, miten oppimista tapahtuu, löytää yksilöllisiä tapoja oppia ja raivata kalentereistamme aikaa uuden oppimiselle. Se vaatii henkilökohtaisten oppimistavoitteiden asettamista, kurinalaisuutta toteuttaa (priorisoida oppiminen) ja reflektoida oppeja.
Tämä ei kuitenkaan voi olla vain yksilön asia, vaan kyse on ennen kaikkea organisaation kulttuurista, joka parhaimmillaan tukee oppimista. Oppivassa organisaatiossa saa kokeilla ja mokatakin, onnistumisia ja epäonnistumisia ruoditaan yhdessä ja opitaan niistä. Lisäksi pohditaan jatkuvasti, miten asiat voisi tehdä hieman paremmin. Tällaisessa kulttuurissa yksilönkin on helppo oppia, kasvaa ja kehittyä.
Aku Varamäki
työpäivämuotoilija, yrittäjä
@akuvaramaki
www.workdaydesigners.com
- Tee Ilmarisen testi ja tarkista, kuinka valmis sinä olet tulevaisuuden työelämään: futurescore.ilmarinen.fi
- Tutustu Ilmarisen työkykyjohtamisen palveluihin
Lisää aiheesta
Mielenterveyspuhe on karannut käsistä
Mielenterveyden ongelmiin liittyvän häpeäleiman eli stigman purkaminen on ollut kiistaton menestystarina. Samalla psykiatrinen sanasto on kuitenkin levinnyt arkikieleen tavalla, joka uhkaa tehdä tavanomaisista elämän vastoinkäymisistä psykologisia kriisejä ja lääketieteellisiä ongelmia.
Tekoälymurroksessa tarvittava ihmiskeskeisyys ei tarkoita yksilökeskeisyyttä
Työelämän tekoälykeskustelu pyörii tällä hetkellä paljon yksittäisten työntekijöiden lyhytjänteisen tehokkuuden parantamisen ympärillä. Työntekijöitä kannustetaan kokeilemaan uusia työkaluja, askartelemaan agentteja ja löytämään omaan työhön sopivia käyttötapoja. Tämä auttaa suoriutumaan yksittäisistä työtehtävistä aiempaa nopeammin, mutta voi tehdä työnteosta uusilla tavoilla kuormittavaa. Jos organisaatiotason suunta ja pelisäännöt eivät ole selkeitä, vaarana on työyhteisöjen hajautuminen löyhäksi verkoksi eri suuntiin ajelehtivia väsähtäneitä yksinpuurtajia.
Tekoäly työkaverina: vahvistuuko osaaminen vai ulkoistuuko ajattelu?
Mikä on tekoälyn rooli työkaverina, ja miten se muuttaa osaamista? Aihe on henkilöstöjohtajien pöydällä monestakin syystä. Kyse ei ole vain teknologiasta, vaan myös toimintatapojen, kulttuurin, asiantuntijuuden ja johtamisen muutoksesta. Samalla tekoäly ja osaaminen ovat olennaisia henkilöstöjohtamisen ja työkykyyn liittyviä kysymyksiä.