Artikkelit

Sairausloma – mitä työntekijän tulisi tietää?

Sairauslomista puhutaan paljon ja sanoma riippuu paljon siitä, kuka puhuu. Työnantajat korostavat työkyvyttömyyden kustannuksia ja työpaikalle poissaoloista aiheutuvaa haittaa. Esihenkilöt tuskailevat, miten organisoida päivittäiset työt puuttuvista työntekijöistä huolimatta. Työkaverit puolestaan voivat joutua tekemään ylimääräisiä töitä tai ainakin selittämään kysyjille, miksi kollega ei ole paikalla. Vähemmälle on jäänyt sairauden vuoksi töistä poisjääneen työntekijän näkökulma.

Sairaudet kuuluvat elämään

Suomalainen sosiaaliturva lähtee siitä, että kukaan ei joudu ”mieron tielle”, vaikka ei pystyisi jatkamaan palkkatyössä sairaudesta johtuen. Työsopimuslaissa edellytetään, että työnantaja jatkaa normaalia palkanmaksua kaksi ensimmäistä sairastamisviikkoa. Sen jälkeen työehtosopimuksesta riippuu, kuinka pitkään työnantaja maksaa palkkaa ennen kuin Kela alkaa maksaa sairauspäivärahaa suoraan työntekijälle.

Kela edellyttää lääkärin todistusta vasta kaksi viikkoa ylittävän työkyvyttömyyden osalta. Sen vuoksi monilla työpaikoilla voi esihenkilön luvalla olla pois muutamia päiviä. Kuitenkin työntekijä itse aina päättää, että ottaako hän sairauden vuoksi yhteyttä terveydenhuoltoon. Sitä esihenkilö ei voi päättää, vaikka voikin aina tarvittaessa pyytää hakemaan sairauspoissaolotodistuksen esim. työterveyshuollosta.

Mitä lääkärin tulee tehdä?

Sairauspoissaolon tarpeen ja pituuden arviointia varten lääkäreille laaditusta hoitosuosituksesta on julkaistu myös potilasversio (kaypahoito.fi). Lääkäri ei voi kirjoittaa sairauslomaa vain potilaan pyynnön perusteella, vaan hänen pitää itse todeta sairaus lääketieteellisiä kriteereitä käyttäen ja arvioida, miten sairaus on heikentänyt toimintakykyä suhteessa potilaan työhön. Jos työkyvyttömyys pitkittyy tai toistuu, lääkärin on ohjattava potilas työterveyshuoltoon. Siellä tunnetaan parhaiten työn kuormitustekijöiden lisäksi myös työpaikan kanssa sovitut keinot työhön paluun tukemiseksi.

Hoitosuositus muistuttaa lääkäreitä siitä, että sairauspoissaolon tulee aina olla osa hoitoa, mutta tuskin koskaan se voi olla ainut hoito. Jos työssä on haitallista kuormitusta, samaa pitää välttää myös kotona. Toisaalta sairauspoissaolo ei ole ”ulkonaliikkumiskielto”, eli lääkärin tulee myös kertoa, minkälaisesta toiminnasta sairauslomalla on hyötyä. Usein lepo on täysin yliarvostettu hoitomuoto, ja liikkuminen kohtuullisesta mielen tai ruumiin kivusta huolimatta on toipumisen kannalta täysin suositeltavaa.

Mitä esihenkilöltä ja työkavereilta voi odottaa?

Vaikka poissaolo työpaikalta väistämättä vaikuttaa kollegoihin, heillä ei ole oikeutta tietää poissaolon aiheuttanutta sairautta ilman työkaverin nimenomaista suostumusta. Esihenkilö on lain nojalla salassapitovelvollinen. Ehdottomasti parasta on, jos työntekijä itse kertoo kollegoille tilanteestaan. Aina tämä ei tietenkään ole helppoa – eikä tarpeellistakaan.

Sairaus voi myös aiheuttaa toistuvia poissaoloja. Poissaolot yhdistyneenä terveysongelmaan, joka ei näy päällepäin, voi johtaa työyhteisössä tarpeettomiin pohdintoihin. On kuitenkin parasta jättää moiset spekulaatiot tekemättä, ja antaa esihenkilön hoitaa keskustelut työntekijän kanssa, tarvittaessa työterveyshuoltoa hyödyntäen. Meillä kaikilla on oikeus yksityisyyteen, mutta myös työkavereiden myötätuntoon ja tukeen.

Työpaikoilla yleistyneiden mallien mukaan esihenkilö ei saa unohtaa ketään työntekijää, vaan hänen tulee olla yhteydessä työntekijään sairausloman aikana. Tarkoitus ei ole painostaa takaisin töihin ennenaikaisesti, vaan osoittaa välittämistä ja viestiä työhön paluuta tukevien toimenpiteiden mahdollisuudesta sitten, kun sen aika on. Samassa yhteydessä voi sopia mahdollisesta yhteistyöstä työterveyshuollon kanssa.

Tuki työhön palatessa

Työkavereiden merkitys kasvaa siinä vaiheessa, kun suunnitellaan työhön paluuta. Jos työntekijä palaa osasairauspäivärahan turvin, ei häneltä saa odottaa täyttä työpanosta. Jos taas työterveyshuolto on järjestänyt työkokeilun selvästi erilaiseen työhön, ei sairaslomalta palannutta työkaveria saa painostaa tekemään aiempia töitään. Vaikka esihenkilö on virallisesti tärkein työhön paluuseen vaikuttava henkilö, työkavereiden suhtautuminen ja tuki on käytännössä se, mikä onnistumisen ratkaisee.    

Ei kukaan ehdoin tahdoin halua sairastua ja menettää toimintakykyään. Vaikka yhteiskunta tarjoaa näissä tilanteissa tukea toimeentuloon, ei se koskaan korvaa terveyttä ja työkykyisenä pysymistä. Työpaikan ilmapiiri vaikuttaa paljolti siihen, missä vaiheessa toipumista työkaveri haluaa palata töihin. Ei siis kyseenalaisteta kenenkään hätää, vaan yritetään auttaa työkaveria samalla tavalla kuin haluaisimme itse saada tukea vastaavassa tilanteessa.

Lue lisää

 

Lisää aiheesta

Artikkelit 16.5.2024

VeliMarkissa ammattitaitoa pidetään yllä oppimisympäristön kursseilla – ”Harva on synnynnäinen esihenkilö”

VeliMarkissa henkilöstöasioita hoidetaan pienellä porukalla, ja siksi työntekijöiden työkyvyn ylläpitämiseen on otettu avuksi Ilmarisen tarjoamia työkykypalveluita. Nyt henkilöstöjohtaja ja esihenkilöt pysyvät paremmin ajan tasalla esimerkiksi työntekijöiden kuormittuneisuudesta ja voimavaroista. Oppimisympäristö antaa yrityksessä tukea ja turvaa ammatilliseen osaamiseen.

VeliMarkissa ammattitaitoa pidetään yllä oppimisympäristön kursseilla – ”Harva on synnynnäinen esihenkilö”
Lisää ajankohtaisia artikkeleita