Miten muokataan työtä konkarille sopivaksi?
Työuraa ei voi ainakaan koko matkalta painella maaliin asti täydellä vauhdilla ja itseään jatkuvasti ylittäen. Tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää, että sovitamme ja muokkaamme työtä elämäntilanteeseen sopivaksi. Sekä työssä olevasta että työelämään tulevasta työvoimasta täytyy pitää hyvää huolta. Miten voisimme entistä paremmin huomioida työn vaatimusten lisäksi työntekijöiden perustarpeet, elämäntilanteen ja terveydentilan?
Myös lainsäädäntöä on päivitetty mm. huomioimaan ikääntyminen työturvallisuudessa (finlex.fi), velvoittamalla työnantajaa muokkaamaan yli 55-vuotiaan työaikaa osa-aikaiseksi (finlex.fi), jos työntekijä tätä toivoo ja vähentämällä työnantajan eläkeriskiä hänen palkatessaan yli 55-vuotiaan työntekijän. Rakenteet ja lainsäädäntö ovat tärkeitä, mutta vastuullisuus alkaa siitä, mihin lainsäädäntö päättyy. Erityisesti ikääntyvien työntekijöiden kohdalla meidän täytyy kiinnittää huomiota työkyvyn lisäksi työhalukkuuteen.
Terveys ja pystyvyyden tunne tukevat ajatuksia pitkästä työurasta
Kartoitimme Pitkät työurat -tutkimuksessa yli 55-vuotiaiden suunnitelmia eläköitymisen ajankohdasta ja eläkkeellä työskentelemisestä. Tulokset osoittavat, että terveys ja koettu työkyky ovat tärkeitä, mutta eivät ainoita pitkiä työuria tukevia tekijöitä. Niiden rinnalle nousee halu jatkaa työelämässä sekä ammatillinen minäpystyvyys. Minäpystyvyys tarkoittaa työntekijän omaa kokemusta ja luottamusta siihen, että hän pärjää työssään ja selviytyy myös eteen tulevista vastoinkäymisistä.
Tutkimuksemme osoitti, että yli 55-vuotiaiden terveys ja työkyky ovat pääosin erittäin hyvällä mallilla, eikä niissä ollut yli ja alle 60-vuotiaiden välillä juurikaan eroa. Joka kolmannella vastaajalla oli kuitenkin lääkärin toteama työntekoa haittaava sairaus tai vamma. Tästä joukosta kahdella kolmasosalla työtä oli muokattu terveydentilalle sopivammaksi. Toisaalta viidennes kaikista vastaajista kertoi, ettei heidän työtään ole muokattu mitenkään, vaikka sille olisi terveydentilan puolesta tarvetta.
Heti eläköitymistä suunnittelevissa työn muokkausta kaipaavien osuus oli yli kaksinkertainen verrattuna myöhempää eläköitymistä suunniteleviin. Vaikuttaa siis siltä, että työurat jäävät lyhyemmiksi, kun työntekijä kokee, ettei työn muokkaaminen ole mahdollista.
Ideoita konkareiden työn muokkaamiseen
Työn muokkausta lähestytään yleensä työtehtävien keventämisen ja työajan tai -vuorojen joustoina. Tutkimuksessamme yli puolet vastaajista ilmoitti, että työaikojen joustavuus olisi heille kannustava tekijä pitkiin työuriin. Työajoissa joustaminen tarjoaakin enemmän tilaa palautumiselle ja paremmat mahdollisuudet työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen. Se lisää myös työntekijän hallinnan tunnetta työstään.
Mutta miksi pysähtyä tähän? Pystyvyyden tunteen ja hyväksi koetun terveyden yhdistelmä tukee pitkiä työuria, joten nimenomaan pystyvyyden tunnetta kannattaa ruokkia. Ammatillista minäpystyvyyttä voidaan tukea mm. tarjoamalla kehittymismahdollisuuksia, rohkaisemalla osaamisen jakamiseen ja huolehtimalla mahdollisuuksista onnistua työssä.
Koska minäpystyvyys rakentuu aiempien kokemusten ja onnistumisten kautta, on liian myöhäistä miettiä ikääntyneiden työntekijöiden johtamisen kehittämistä. Työpaikoilla pitäisi kehittää kokonaisvaltaisemmin koko uran aikaista johtamista, jotta ammatillinen minäpystyvyys pääsee kehittymään ja pysyy korkealla työuran loppuun asti.
Työnantaja, oletko valmis panostamaan tulevaisuuteen ja hyödyntämään työntekijöiden kokemusta? Yli 55-vuotiaat eivät ole vain kokeneita työntekijöitä. He ovat myös mentoreita, uudistajia ja uudistujia.
Simo Levanto
asiantuntijapsykologi, Ilmarinen
Lue lisää:
-
Pena Sarkonen 4.4.2024 klo 18.09
Minkäs teet näille joustamattomuuksille. Töissä olisi oltava 8-16, 40 h viikossa, kävi se itselle tai ei. Mikä ihme sen kieltää tekemästä töitä juuri sen verran kuin tarvitsee tai pystyy. Useimmiten työnantaja. Minä en ainakaan halua kuluttaa aikaa työpaikalla, jos ei ole oikeaa tekemistä. Jotkut saattavat tykätä notkua ja jutustella siellä, minulla on muuta tekemistä kuin seurustella työkavereiden kanssa. No toinen syy on tietenkin kollegat. Alkaa kauhea mankuminen että miksi tuo lähtee aiemmin jne. Minä pidän itseni kunnossa urheilemalla, ja palautumiseen menee aikaa. Sitäkin vasten liukuva ja joustava työaika on paras vaihtoehto. Kunnossa oleva työntekijä on pirun paljon tehokkaampi kuin se, joka käyttää kaiken aikansa työpaikalle, eikä muuhun sitten jääkään energiaa. Paitsi ehkä kaljanjuomiseen. Se vain huonontaa jaksamista. Vastoin nykyhallituksen logiikkaa, jokainen tehty työtuntia voi olla hyväksi työntekijälle ja verottajalle. Nykylinja on, että joko olet kokoaikaisesti tai et ollenkaan. Näistä vaihtoehdoista moni ottaa sen jälkimmäisen. Työnantajilla olisi peiliin katsomisen paikka. Kaikki eivät himoitse vakituista kokoaikaista työpaikkaa, vaikka työtä tarvitsevatkin. Joillekin voi riittää 3/4 täysistä.tunneista, joillekin vaikka Nollatuntisopimukset ovat ihan ok. Tosin hallitus sössi tämänkin asian täydellisesti poistamalla suojaosan.Vastaa kommenttiin
-
Ville Vallaton 4.4.2024 klo 22.03
Jos konkari on sellainen kun minä ja mamma, niin ei meidän töitä tarvinnut muokata meitä varten. Yhteensä yli 90 vuotta paiskittiin kumpikin raakaa kokoaikaista palkkatyötä vikisemättä ja siinä samalla kasvatettiin pennut täyspäisiksi aikuisiksi. Rautalangasta, kun meidän työt muokkautui ajan saatossa tietenkin, niin me mamman kanssa muokkauduttiin siihen itsekkin eli pidettiin itsestämme ja toisistamme myös hyvää huolta siinä muutosten keskellä. Nyt ollaan kumpikin täysillä työeläkkeiillä ja nautiskellaan. Ihmeellistä vikinää siis jokapuolelta nykyään, työntekijär vikisee, työnantajat vikisee ja kaupanpäälle täälläkin vikistään siitä miten sais muut lopettaa vikinät ja tekemään raakaa palkkatyötä. Vikinät loppuu kunhan jokainen hankkii ensin omilla rahoillaan itselleen peilin ja alkaa etsimään sieltä syyllistä omaan ja läheistensä vikinään. Ja kun sen löytää ja panee sen sitten tiukkaan ojennukseen niin alkaa vain käärii hihoja ja hommiin joka työpäivä iloisella mielellä ihanaan loppuun saakka. Päivistä kertyy viikkoja, vikkoista kuukausia, kuukausista vuosia, kunnes lopulta niitä on vuosikymmeniä ja kohta melkein sata. Kuten mulla ja mammalla👍Vastaa kommenttiin
-
Reiska Korpinen 8.4.2024 klo 22.30
Huvittavaa miten nyt kokoajan yritetään saada konkarit pysymään pitempään töissä tai jopa työeläkkeeltä takaisin töihin. 30 vuotta sitten pitivät konkareita turhina ja halusivat vain eroon heistä. Ja muistivat aina muistuttaa että aina on nuorempia tulossa tilalle jos ei työ kelpaa! No, missäs nämä nuoret nyt sitten ovat? Eikä taida noi joka kauppakeskuksissa ym. notkuvat kulttuurin rikastuttajatkaan olla ihan tarpeeksi innokkaita elättää itsensä ja perheensä? Hullu tosiaan enää töitä tekee, viisaat pääsee aina helpommalla, joten pitäkää tunkkinne.Vastaa kommenttiin
-
Ville Vallaton 10.4.2024 klo 20.56
Reiska, se oli silloin, nyt on nyt Hyviä uutisia sullekkin, Orpo just jyrähti työeläkkeiden koskemattomuudesta hallituksen säästötalkoissa. Eli juhlat jatkuu täällä ja sielläkin. Me lanseerattiin mamman kans jo pelkästään Purran uhkailujen jälkeen säästötoimenpiteet budjettiimme, saatiin +3500e/vuodessa hyvää viivan alle. No, tulipahan taas tienattua ja säästettyä kunnolla, pitäis melkeen lähettää kiitos kortti Purralle. Joten vikinät pois sieltäkin ja iloisena vaan eteenpäin Ilmarisen hyviä tsemppiblogeja vetelyksille kannattaen👍Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Miksi huolehtia omasta eläkkeestä - nostalgiamatka oman työeläkeotteen äärellä
Meidän kaikkien on syytä tarkkailla eläkekertymäämme, ettei eläkkeelle jäädessä tule ikävää yllätystä: tuleva eläke onkin ihan muuta kuin mitä mielikuvissasi odotit. Tartuin toimeen itsekin, ja se mitä luulin tylsäksi tehtäväksi, osoittautui sydäntä lämmittäväksi nostalgiamatkaksi omaan työhistoriaani.
Hyvästit taukohuoneelle - täältä tullaan eläke!
Kollegat ja kaverit kyselevät, miltä tuntuu lähteä eläkkeelle. Olen huomannut vastaavani jokaiselle eri tavalla, koska rehellinen vastaus on: en tiedä.
Meidän jokaisen työkyky on hiuskarvan varassa
Työkykymme on uhattuna, jos työ kuormittaa jatkuvasti liikaa – henkisesti tai fyysisesti. Työkyvyttömyyden taustalla voi olla monenlaisia syitä, jotka voivat saada aikaan lumipalloefektin. Myös työn ulkopuoliset tekijät voivat lisätä kuormitusta. Erityisesti henkistä kuormittavuutta voi olla vaikea havaita. Jos kiskoilta putoaminen voi tapahtua kenelle vain, niin onko mahdollista päästä takaisin raiteille? Työn ja toimintaympäristön muutosten keskellä on hyvä muistaa tärkein eli ihminen. Voimmeko empatialla, positiivisella palautteella ja hyvällä käytöksellä auttaa kavereita työkykyisiksi?