Blogit

Mielenterveysriskien hallintaan on selkeät sävelet – miksi se silti usein epäonnistuu?

Mielenterveyden häiriöiden aiheuttama työkyvyttömyys on kasvussa. Syyksi on arvioitu muun muassa tietotyön lisääntymistä, työelämän epävarmuutta ja niin työn kuin muiden elämänalueiden vaatimusten kasvamista.

Suunta ei ole hyvä. Positiivista kehityksessä on kuitenkin se, että mielenterveyden edistämisestä ja mielenterveysongelmista puhutaan nyt laajasti. Myös mielenterveysongelmiin liittyvää leimaantumisen pelkoa ja häpeää on onnistuttu purkamaan. Ongelman ratkaisemiseen on selkeästi halua, mutta ratkaisujen toteuttaminen ei ole yksinkertaista.

Terveys on henkilökohtaista, työkyky ei

Terveys ja erityisesti mielenterveys ovat henkilökohtaisia asioita. Terveyteen liittyvä tieto on määritelty arkaluontoiseksi. Siinä missä fyysiset vaivat voivat olla hyvinkin ilmeisiä, eivät mielenterveyden ongelmat välttämättä näy päällepäin. Terveys ei kuitenkaan ole pelkästään vaivojen ja sairauksien poissaoloa, vaan myös voimavara ja inhimillinen perusarvo, jonka avulla hyvä elämä voi toteutua.

Työkyky puolestaan on voimavarojen, kuten terveyden, osaamisen, arvojen ja motivaation, riittävyyttä työn vaatimuksiin nähden. Terveyttä voidaan edistää, tukea ja auttaa ulkopuolelta, kun taas työkykyyn voidaan vaikuttaa suoraan työn voimavaroja ja vaatimuksia muokkaamalla. Väitän, että mielenterveysperusteisen työkykyriskin hallinta on paperilla yksinkertaista. Se vaatii: 

  1. Lähtökohdaksi asenteen, että tuottava ja sujuva työ on hyväksi terveydelle.
  2. Ymmärryksen siitä, että vaikka työpaikan toimilla ei aina voida vaikuttaa mielenterveysongelman syihin, voidaan työkykyä silti tukea työpaikalla.
  3. Sopivaa tasapainoa terveydenhuollossa toteutetun hoidon ja työpaikalla tarjottavan tuen välillä. Molempia tarvitaan – yhteistyön on toimittava ja hoidon oikea ajoitus on tärkeää.
  4. Halua tarkastella, muokata ja muuttaa asioita työpaikoilla. Sekä kuormitusta että voimavaroja voi säädellä, kunhan siihen on tahtoa.
  5. Realistisia odotuksia tavoitteista ja työhön paluusta sekä työpaikalla että sinne palaavalla. Tähän voidaan päästä ainoastaan keskustelemalla.
  6. Riittävän pitkää aikajännettä. Toipuminen ja työhön palaaminen kulkevat käsi kädessä, mutta eivät ole sama asia. 

Ratkaisu on yksinkertainen, ratkaisun esteet eivät

Miksi tämä ei sitten käytännössä ole yksinkertaista? Koska meidän pitäisi arvioida, tunnistaa ja hyväksyä se, etteivät toimintatapamme aina ole niitä parhaita mahdollisia. On paljon houkuttelevampaa tarkastella työkykyongelmaa työntekijän yksilöllisenä ongelmana kuin lähteä etsimään ratkaisua työn rakenteista, organisaatiomalleista, kestämättömistä asiakaslupauksista ja toimintatavoista.

On paljon houkuttelevampaa yrittää rakentaa uusia prosesseja riskien hallitsemiseksi kuin luopua vanhentuneista ja päällekkäistä työtä aiheuttavista toimintamalleista. On houkuttelevampaa yrittää antaa terveydenhuollon ammattilaisten hoitaa työntekijän terveys kuntoon kuin tehdä ratkaisusta monimutkainen sovittamalla yhteen sekä työpaikan että yksilön tilannetta.

Ei myöskään riitä, että mietimme, mitä tilanne tarkoittaa yksittäiselle työntekijälle. Harva meistä tekee työtään täysin itsenäisenä ja irrallaan muista. Meidän tulee huomioida työkykyongelman vaikutus koko työyhteisöön. Parhaassa tapauksessa sovittelemme ratkaisua yhteistyössä isomman työntekijäjoukon kanssa samalla kun huolehdimme työntekijän terveydentilaa koskevan tiedon luottamuksellisuudesta. Työpaikoilla tulee muokata yksittäisen työntekijän työtä niin, että muokkaus ei luo epäoikeudenmukaisuuden tunnetta muissa.

Turvallisuus vs. typeryys

Ongelmien ja epäkohtien rakentava käsitteleminen työpaikalla rakentuu psykologisen turvallisuuden varaan. Amy Edmondson määrittelee psykologisen turvallisuuden sellaiseksi työyhteisön tilaksi, jossa kaikilla on mahdollisuus ja jopa velvollisuus nostaa esille ongelmakohtia siten, ettei siitä koidu henkilökohtaista haittaa ongelman esiintuojalle. Psykologinen turvallisuus on ajoittain epämukavaa. Pitää olla valmis käsittelemään palautetta ja kyseenalaistaa omia ajatuksiaan. Se vaatii työtä, itsetutkiskelua ja panostuksia. Psykologisen turvallisuuden rakentaminen ja ylläpitäminen ei aina ole lyhyellä tähtäimellä tehokasta: aikaa täytyy käyttää tekemisen sijaan sen arvioimiseen, tehdäänkö oikeita asioita järkevällä tavalla.

Usein sorrummekin siihen, mitä johtajuustutkija Mats Alvesson kutsuu toiminalliseksi tyhmyydeksi (functional stupidity). Ajaudumme tilanteeseen, jossa emme halua käyttää laaja-alaisesti ymmärrystämme ja osaamistamme, koska sillä tavalla voitamme itse lyhyellä aikavälillä. Kun ei keskity liiaksi miettimään, voi saada helppoja pikavoittoja. Sen sijaan, että keskitymme ongelmien työstämiseen, keskitymme vaikutelmien ja kulissien ylläpitämiseen. Tämä on ymmärrettävää ja inhimillistä, koska ihmismieli on sopeutunut huonosti kestämään ristiriitoja. Jos asiat ympärillämme ovat ristiriitaisia, on ensimmäinen reaktiomme usein yrittää tulkita ne silti johdonmukaisiksi.

Kuitenkin juuri kohtaamalla ja ratkomalla näitä ristiriitoja, kyseenalaistamalla rakentavasti omia toimintamallejamme ja käyttämällä aikaa vuorovaikutukseen voimme saada toteutetuksi edellä kuvaamani, sinällään yksinkertaiset toimet mielenterveyden ja työkyvyn edistämiseksi.

Simo Levanto
asiantuntijapsykologi, Ilmarinen
@shlevanto

Lue lisää aiheesta TyökykyAreenasta ja hyödynnä vinkit ja työkalut 

  • Tapio Miettinen 23.8.2021 klo 15.46
    Käytännössä kuitenkin näyttäisi nuo yt-neuvottelut olevan se käytetyin tapa huolehtia noistakin ongelmista. Ne ovatkin oiva esimerkki juhlapuheiden ja reaaliteetin välillä.
    Vastaa kommenttiin
  • Marina Maatela 23.8.2021 klo 17.42
    Tack för en intressant och saklig artikel. .. :) Om den ännu kunde finnas på svenska.. Finns tyvärr så få - sen när du hinner :) mvh Marina
    Vastaa kommenttiin
  • Ropi Juhani 24.8.2021 klo 12.14
    Eräs tärkeä seikka: työn pitää olla mielekästä. Se ei tarkoita ongelmatonta. Työssä pitää olla riittävästi sopivan tasoisia haasteita ja vaihtelua - tai niin no... joillekin sopii ns. hihnatyö, mutta jos sellainen ei jollekin yksilölle sovellu ja joutuu sellaista tekemään niin siinä kyllä pää hajoaa! Ongelma voi olla, että jos on ottanut vastaan vääränlaisen työn niin siitä pois pääseminen merkitsee taloudellisia sanktioita.
    Vastaa kommenttiin
  • VELI-JUSSI JALKANEN 24.8.2021 klo 14.35
    Mielenterveyden suurimmat syyt eivät johdu työstä vaan terveystavoista. Valtakunnan sähkökulutustilastoista näemme miten valtaosa aikuisista menee nukkumaan vasta pikkutunneilla. Sokerin, makeisten ja roskaruuan tilastoista näemme miten jättimäisiä määriä ihmiset syövät näitä vähäarvoisia tai aivoterveydellekin haitallisia tuotteita. Tämä paljastuu heti myös kun kassajonossa vilkaisee ihmisten ostoksia. Keskimääräinen syödyn kuidun tai ullosteen määrä kertoo miten huonosti kohtelemme mielenterveydenkin kannalta supertärkeää suolistoamme. Selvitykset älylaitteiden kanssa puuhaamisen kestoista kertovat tutkitusti alakuloa ja masennusta aiheuttavan ruutuaddiktion haitallisesta määrästä. Lenkkipoluilla ja muilla liikuntapaikoilla liikkuvien vähälukuisten ihmisten määrä pistää silmään verrattuna kauppakeskuksissa maleskeleviin ihmislaumoihin. Alkoholin tilastoista voidaan helposti päätellä, mikä osa vapaa-ajasta ollaan päihtyneinä tai krapulassa seuraavana päivänä. Ylipainotilastot kertovat koruttomasti miten pielessä ruokatavat ja ateriasisällöt ovat jo lapsilla. Kaikki em ilmiöt ovat pahenemassa. Miten ihmeessä voisimme voida hyvin tai edes paremmin tuon laatuisten elintapojen vallitessa.
    Vastaa kommenttiin
  • Seppo Korppoo 26.8.2021 klo 20.30
    Simo kirjoittaa asiantuntevaa ja ytimeen menevää tekstiä. Neljäkymmentä vuotta johtotehtävissä suuryrityksissä ja pk-yrittäjänä näen näitä asioita näin. Nykyisiä mielenterveysriskejä / -ongelmia on varmaankin merkittävästi lisännyt nykyinen massatyöttömyys, talouden kriisiytyminen ja raju murros. Uskon siihen, että paras ja konkreettinen tapa tämän tilanteen parantamiseksi on alentaa merkittävästi varsinkin 300 000 pk-yrityksen työllistämisriskiä / -kynnystä. Tämä edellyttää tietenkin maailman jäykimmän, reaalitaloudesta irronneen työlainsäädännön / TES-systeemin romuttamista, joka on suurin työllistämiskynnys. Tällä olisi yhteiskuntaamme todella suuri ja laaja positiivinen vaikutus: Työelämästä syrjäytynyt, kovan mielenterveysriskin ihminen pääsisi mielekkään työn syrjään kiinni, osallistumaan stimuloivaan työyhteisöön, siirtyisi pois masentavista tukisysteemeistä ja alkaisi maksamaan veroja. Paatuneena inhorealistina en usko, että tällaista ”onnea” monikaan syrjäytynyt tulee kokemaan. Suomen moraaliton eliitti / populisti-poliitikot ja ideologisiin bunkkereihin kaivautunut ay-liike eivät tällaista tule sallimaan.
    Vastaa kommenttiin

Lisää uusi kommentti

0/4000
Viesti on pakollinen
Nimi on pakollinen
Sähköpostiosoite on pakollinen

Lisää aiheesta

Blogit 30.9.2021

Lisää vakautta eläkejärjestelmän rahoitukseen

Tilastokeskuksen 30.9. julkaiseman väestöennusteen mukaan syntyvyys ei ole Suomessa ikärakenteen kannalta riittävällä tasolla. Vaikka syntyvyys on aivan viime aikoina noussut hieman alimmalta tasoltaan, on ennakoitu kehitys pidemmällä aikavälillä huolestuttavaa. Suomen väestö vanhenee ja työikäisten määrä laskee. Tämä johtaa myös kysymykseen eläkkeiden rahoituksen kestävyydestä tulevaisuudessa.

Lisää vakautta eläkejärjestelmän rahoitukseen

Blogit 28.9.2021

Rakkauskirje poissaoleville työtovereille

Pandemia-aika on ollut minulle haasteellinen. Minä, ihmisrakas ja työkavereiden läsnäolosta voimaasaavaa toimistotyöntekijä, olen naputtanut konettani pääosin etätyön yksinäisyydessä. Kohtaamiset ovat tapahtuneet etänä, ja se ei todellakaan ole sama asia. Minulla on ikävä teitä, rakkaat työkaverini.

Rakkauskirje poissaoleville työtovereille
Lisää ajankohtaisia artikkeleita