Blogit

Varhainen tuki ei toimi ja miten se voisikaan?

Suurimmassa osassa yrityksistä varhainen tuki ei toimi. Kyse ei ole siitä, ettemme jakaisi yhteisesti asian tärkeyttä: varhaisella tuella voimme ehkäistä työssä uupumista, töiden sujumattomuutta, sairauslomia, urajumeja ja työkyvyttömyyseläkkeitä. Näiden asioiden käsittely ei vain kuulu kovin kivoihin työtehtäviin, joten niitä vältellään. Lisäksi meille suomalaisille on ollut tyypillistä välittää muista ihmisistä siten, että olemme kohteliaasti katsoneet poispäin ja antaneet tilaa, kun toisella on ollut hankaluuksia tai ongelmia.

Varhainen tukeminen on työntekijöiden suorituksessa ja käyttäytymisessä olevien poikkeamien aikaista havainnointia, selvittämistä ja niistä johtuvien toimenpiteiden tekemistä. Edellä mainittu lause kertoo jo muutamasta ongelmasta, jotka estävät varhaisen tuen toimimisen: mikä on poikkeavaa? Kuka havainnoi? Miten asiasta keskustellaan? Mitkä asiat kuuluvat työnantajalle ja mitä toimenpiteitä on käytettävissä?

Kaikki perustuu siihen, että joku huomaa

Varhainen tukeminen on haastavaa, jos toimitaan monessa paikassa sijaitsevassa organisaatiossa tai tehdään vain etätöitä, eikä esihenkilö pysty havainnoimaan vaaranpaikkoja ja poikkeamia. Ilmarisen asiakasyrityksistä noin 70 prosenttia näkee riskin siinä, että työntekijän ongelmat jäävät etätöissä huomaamatta. Koko varhaisen tuen konsepti perustuu siihen, että joku huomaa. Kuinka siis huomata, jos toista ei näe koskaan? Ja kuka huomaa, jos tehdään täysin yksin töitä?

Muutoksia ei pysty myöskään havaitsemaan, jos esihenkilön tiimi on niin iso, ettei hänen ole mahdollista tuntea kaikkia, saati havaita mahdollisia vaaranpaikkoja. Myös työyhteisön monet eri kulttuuritaustat tuovat omat haasteensa keskiarvoihin sekä ajatukseen normaalista käyttäytymisestä ja suoriutumisesta. Kenen pitäisi huomata ja seurata, jos toimitaan matriisissa tai agilessa? Esihenkilön vai projektipäällikön tai kenties tiiminvetäjän? Entä miten vuokratyönantaja havaitsee ongelmat tai kuulee niistä? Tai mitä esihenkilö voi tehdä, jos ylin johto ei ole ollenkaan kiinnostunut varhaisesta toimimisesta?

Arkuus vuorovaikutuksessa on juurisyy

Suurimpana ongelmana ja varhaisen tuen toimimattomuuden juurisyynä pidän vuorovaikutuksen puutetta tai arkuutta puhumisessa. Pelko siitä, että astuu yksityiselämän puolelle tai että tilanne pahenee puhumalla, ovat yleisiä. Usein ei löydetä luontevaa sanoitusta tai työpaikalla on vahva kulttuuri sille, ettei ”meillä ole ollut tapana puhua hankalista asioista”.

Ja sitäkin on, ettei esihenkilöä vaan kiinnosta ihmiset, kun hänet on valittu tehtävään muilla perusteilla kuin ihmisläheisen johtamisen kyvyillä. Esihenkilö katsoo läpi sormien tai toivoo asian hoituvan ajan kanssa itsestään.

Tarvitaan väkisin välittämistä

Varhainen puheeksiottaminen on vaikeaa, ja siinä saa olla kieli keskellä suuta. Mutta ei se niin vaikeaa ole, etteikö sitä voisi oppia tai etteikö sitä vaikeudesta huolimatta kannattaisi tehdä.

Ihan aluksi kannattaa varata johtamiseen aikaa ja hakea tukea muilta esihenkilöiltä ja ammattilaisilta, kuten vaikka työterveydestä. Lisäksi kannattaa kehittää palautekulttuuria, sillä kun säännöllisen palautteen kautta totutaan korjattavien asioiden käsittelemiseen, on muistakin hankalista asioista helpompi keskustella. Kannattaa myös harjoitella suoraan puhumista ja luoda etukäteen yhteiset askelmerkit, kuinka edetään, jos huomataan muutoksia ja poikkeamia, joista olisi hyvä keskustella. Ja myös rooleista ja vastuista pitää sopia.

Lisäksi tarvitaan aimo annos varhaista väkisin välittämistä. Sellaista, että kaikki tietää, että esihenkilön tehtävänä on skannata määrätietoisesti poikkeamia ihmisten suoriutumisessa, puuttua niihin varhaisesti ja viedä myös asioita eteenpäin. Ja kaikki tämä siksi, jottei työntekijä joudu pois raiteita tai että hän pääsee mahdollisimman pikaisesti takaisin niille.

Katja Atsar
Asiantuntija, koulutukset ja koulutusohjelmat
Ilmarinen
@kmatsar (Twitter.com)

Ilmoittaudu mukaan Ilmarisen koulutuksiin:

Lue lisää:

 

 

Lisää uusi kommentti

0/4000
Viesti on pakollinen
Nimi on pakollinen
Sähköpostiosoite on pakollinen

Lisää aiheesta

Blogit 9.10.2026

Mielenterveyspuhe on karannut käsistä

Mielenterveyden ongelmiin liittyvän häpeäleiman eli stigman purkaminen on ollut kiistaton menestystarina. Samalla psykiatrinen sanasto on kuitenkin levinnyt arkikieleen tavalla, joka uhkaa tehdä tavanomaisista elämän vastoinkäymisistä psykologisia kriisejä ja lääketieteellisiä ongelmia.

Mielenterveyspuhe on karannut käsistä

Blogit 7.10.2026

Tekoälymurroksessa tarvittava ihmiskeskeisyys ei tarkoita yksilökeskeisyyttä

Työelämän tekoälykeskustelu pyörii tällä hetkellä paljon yksittäisten työntekijöiden lyhytjänteisen tehokkuuden parantamisen ympärillä. Työntekijöitä kannustetaan kokeilemaan uusia työkaluja, askartelemaan agentteja ja löytämään omaan työhön sopivia käyttötapoja. Tämä auttaa suoriutumaan yksittäisistä työtehtävistä aiempaa nopeammin, mutta voi tehdä työnteosta uusilla tavoilla kuormittavaa. Jos organisaatiotason suunta ja pelisäännöt eivät ole selkeitä, vaarana on työyhteisöjen hajautuminen löyhäksi verkoksi eri suuntiin ajelehtivia väsähtäneitä yksinpuurtajia.

Tekoälymurroksessa tarvittava ihmiskeskeisyys ei tarkoita yksilökeskeisyyttä

Blogit 1.10.2026

Tekoäly työkaverina: vahvistuuko osaaminen vai ulkoistuuko ajattelu?

Mikä on tekoälyn rooli työkaverina, ja miten se muuttaa osaamista? Aihe on henkilöstöjohtajien pöydällä monestakin syystä. Kyse ei ole vain teknologiasta, vaan myös toimintatapojen, kulttuurin, asiantuntijuuden ja johtamisen muutoksesta. Samalla tekoäly ja osaaminen ovat olennaisia henkilöstöjohtamisen ja työkykyyn liittyviä kysymyksiä.

Tekoäly työkaverina: vahvistuuko osaaminen vai ulkoistuuko ajattelu?
Lisää ajankohtaisia artikkeleita
Sivu päivitetty viimeksi