Työeläke on osa elämää ja Ilmarinen yhteiskuntaa

Työurani Ilmarisessa päättyy helmikuussa 38 vuoden jälkeen. Olen saanut olla mukana hienossa tarinassa. Luon nyt muutaman katseen menneeseen, siihen, miten työeläke on elänyt ajassa ja muuttunut vuosikymmenten mittaan.

Näihin vuosiin mahtuu työeläkkeen sopeutumistarina. Etujen jatkuvasta parantamisesta siirryttiin jo 1990-luvulla siihen, että eläketurva alkoi sopeutua pitenevään elinikään ja muutenkin kasvavaan hyvinvointiin. Urani alussa olin mukana myöntämässä rintamaveteraanien varhaiseläkkeitä sodassa rikkoontuneille ikäluokille. Silloin lähes kaikki suomalaiset jäivät ensin jollekin varhaiseläkkeelle, ja sitten vasta vanhuuseläkkeelle.

Muutos kansanterveydessä ja eliniässä on merkinnyt sitä, että suurin osa ihmisistä jää nykyisin vanhuuseläkkeelle, vanhuuseläkkeen ikäraja nousee, eikä varhaiseläkkeitä ei enää ole. Työkyvyttömyys eläkeperusteena on muuttanut muotoaan sydän- ja TULE-sairauksista mielenterveyden ongelmiin. Työeläke on todella elänyt mukana suomalaisen työelämän ja hyvinvoinnin muutoksessa.

Käsittelytyöstä asiatuntijatyöhön

Nuorena lakimiehenä käsittelin kaiken paperilla, ja oikean tiedon löytämiseen kului paljon työaikaa. Eläkkeiden laskentaa tehtiin käsin, ja sitten korjattiin syntyneitä virheitä. Tietojenkäsittely, automaatio ja digitalisaatio ovat mahdollistaneet aivan eri tason toiminnan. Tasapuolinen kohtelu, parempi oikeusturva ja toiminnan ja palvelun nopeus ovat tämän kehityksen etuja. Vanhuuseläke, jonka käsittelyyn ja laskemiseen kului 1980-luvulla toista kuukautta, voidaan nyt käsitellä muutamassa päivässä.

Käsittelytyö on korvautunut asiantuntijatyöllä, ja työssä tarvittavan henkilöstön määrä vähentynyt huimasti. Voisi luulla, että työnteko on nykyisin paljon helpompaa! Kun teknologia on antanut lisää kyvykkyyttä, se on samalla myös mahdollistanut sen, että jokaiseen asiaan voidaan sukeltaa yhä syvemmälle. Ja raportoida kaikesta suorastaan uskomattoman yksityiskohtaisesti. Siinä missä vuosikymmeniä sitten päätökset tehtiin hyvän kokonaiskuvan mutta varsin suppean informaation varassa, tarvitaan nyt vähäisenkin asian päättämiseen laajat analyysit, eikä asioiden yhteyttä kokonaisuuteen ole helppoa nähdä.

Lainsäädäntö uudistuu

Kun aloitin työeläkealalla, laki työntekijäeläkkeestä oli puitelaki. Noista ajoista on lainsäädännössä tapahtunut suuri muutos, ja kaikki sääntely on paljon tarkempaa. Työeläkkeissä on pitkä arvokas perinne, jossa järjestelmän maksajat eli työnantaja- ja palkansaajajärjestöt ovat sopineet alan lainsäädännön kehittämisestä. Kun aikanaan tämä sopiminen oli yleisten linjojen asettamista, on sääntelyn ohjaus muuttunut välillä hyvin tarkaksi ja valitettavan tekniseksi. Tuloksia on kyllä saatu aikaan.

Ehdin olla mukana, kun eläketurva uudistettiin kokonaan määräytymään vuosiansioista, työsuhdekohtaisuuden sijaan, ja työeläkelait yhdistettiin. Ilman näitä muutoksia työeläke ei käytännössä olisi voinut olla mukana kansallisen tulorekisterin käyttöönotossa. Ja olipa hyvä, että se oli mukana: kun tulorekisterin rakentamisessa otettiin alusta asti huomioon se, että jokainen euro vaikuttaa ihmisten eläkkeisiin, siitä tuli hyvä ja täsmällinen tulopohja. Sellainen pohja, jonka perustaan voidaan nyt rakentaa koko suomalaisen sosiaaliturvan uudistaminen.

Asiakkaiden omistama suursijoittaja

Hyvin pitkään Ilmarisen ja emoyhtiön Pohjola-konsernin kohtalot sitoutuivat yhteen. Opin Pohjolaan kohdistuvista nurkanvaltausyrityksistä sen, kuinka tärkeää työeläkeyhtiönkin on tuntea asiakkaansa ja itse hoitaa asiakassuhteitaan. Olin mukana tekemässä Ilmarisen ensimmäistä asiakasstrategiaa aivan vuosituhannen alussa.

Rahamarkkinoiden vapautuessa työeläkeyhtiöiden tarjoamat ns. takaisinlainat menettivät kiinnostavuutensa asiakkaille. Ensin kasvavat eläkevarat sijoitettiinkin Suomen huomattavassa määrin velkaantuvaan valtioon. Työeläkkeiden sijoitusuudistus 1997 ja laki työeläkeyhtiöistä sinkauttivat Ilmarisen ja kaikki muutkin työeläkeyhtiöt aivan eri kiertoradalle. Pian emme olleet vain eläketurvaa hoitava laitos vaan yhtiö, jolla oli merkittävät eläkevarat hallinnassaan ja sijoitettavanaan.

Muutos suursijoittajaksi ja myös asiakkaidensa omistajaksi on ollut se tekijä, joka on muuttanut Ilmarista eniten. Johdon huomio, ajankäyttö, ja työeläkevakuuttajien kilpailu on suuntautunut yhä enemmän tälle alueelle. Myös keskinäisen yhtiön omistajien kiinnostus eläkevaroihin on kasvanut, ja nykyinen Ilmarinen onkin merkittävä suomalaisen elinkeinoelämän toimija.

Yhden ihmisen eläke

Oman urani rikkaus on ollut saada käsitellä sekä isoja että pieniä rahoja. Miljoonia ja miljardeja, mitä eläkevastuuseen ja eläkevaroihin liittyvän päätöksentekoon tulee. Mutta koko ajan myös yhden ihmisen omaa eläkettä. Kun käsitellään tavallisen suomalaisen ihmisen eläkettä, joka on keskimäärin 1 700 euroa kuussa, on yhdellä eurolla todella väliä. Sosiaaliturvatehtävän hoitaminen on pitänyt minut koko ajan kiinni ihmisten toimeentulossa, ja siinä olen kohdannut paljon ihmisten hätää ja huolta. Tätä työtä ei ole voinut tehdä vain tietojärjestelmien ja Excel-taulukoiden takana, vaan olen ollut myös hoitamassa jokaisen ihmisen omaa eläkeasiaa.

Tulin töihin aivan erilaiseen paikkaan kuin missä nyt lopetan. Aloitin Pohjolan konsernin tytäryhtiössä, joka hoiti eläkkeet ja vakuutukset, emoyhtiö hoiti kaiken muun. Eläketurva oli laaja ja sekava kokonaisuus. Nyt Ilmarinen on itsenäinen, digitaalisesti toimiva finanssiyritys. Eläketurva on muuttunut, mutta edelleen se tarjoaa loppuelämän toimeentulon ja suojaa isoilta riskeiltä. Onko jotain, mikä ei olisi muuttunut? Ainakin se on ennallaan, että työ täällä on hyvin merkityksellistä. Yrityksille ja ihmisille.

Olen kiitollinen ja iloinen siitä, että olen saanut olla työssä Ilmarisessa näin pitkään, tehdä näin monia asioita, ja oppia näin paljon. Ilmarinen on nyt hyvässä kunnossa. Jään siis pois hyvillä mielin, ja olen varma, että Ilmarisessa ja työeläkejärjestelmässä jatkossakin pidetään hyvää huolta eläketurvasta ja eläkevaroista.

Sini Kivihuhta
varatoimitusjohtaja
Ilmarinen