• Korona kurittaa myös taloutta – keksivätkö valtiot ikiliikkujan sen pelastukseksi?


    Korona supistaa maailman taloutta kuluvan vuoden aikana. Kriisi myös jakaa yrityksiä ja ihmisiä sen mukaan, kuka häviää enemmän ja kuka vähemmän.

    Puhutaan talouden romahduksesta, ja sitä se kai jossain määrin onkin.

    Valtiovarainministeriön ennuste povaa kuluvalle vuodelle kokonaistuotannon 5,5 prosentin supistumista, mikä tällä hetkellä tuntuu optimistiselta arviolta.

    Jos tuotannosta otetaan viisi prosenttia ja rapiat pois, jää lähes 95 prosenttia jäljelle. Näin päin ajatellen viiden prosentin supistuminen tuntuu pieneltä raapaisulta.

    Ongelma on kuitenkin se, että supistuminen ei välttämättä jää viiteen prosenttiin. On helppo päätyä myös siihen, että talous supistuu kymmenen prosenttia tai jopa hieman enemmän kuluvan vuoden aikana. Tällöin raapaisusta jää jo selvät jäljet. 1990-luvun alun lamassa Suomen kokonaistuotanto supistui yhteensä usean vuoden aikana noin 13 prosenttia.

    Nyt koetaan siis samanlaista, vai koetaanko?

    Valtion velka, ikiliikkuja?

    Jos talous supistuu 5–10 prosenttia vuoden aikana, suurin ongelma ei ole aktiviteetin väheneminen. Suurin ongelma on, että supistumisen vaikutukset kohdistuvat ihmisiin ja yrityksiin eri tavoin.

    Viisi prosenttia pois hyvätuloiselta tai vakavaraiselta yritykseltä ei tunnu missään. Toiselle se saattaa olla viisi prosenttia vähemmän rahaa pakollisiin menoihin kuten ruokaan ja lääkkeisiin. Yrityksessä se voi leikata yhden työntekijän palkan.

    Käytännössä tilanne on vielä epätasaisempi, sillä 5–10 prosenttia on keskiarvo. Jotkut yritykset menettävät lähes kaiken liikevaihtonsa, jotkut vain vähäsen. Keskimääräiset luvut ovat usein huonoja mittareita. Ainakin niillä on hankala arvioida oman talouden supistumista.

    Koronakriisi on kuin suoraan talousopin kirjasta: eksogeeninen eli ulkosyntyinen sokki. Se ei siis ole talouden oman dynamiikan tuottama ilmiö kuten esimerkiksi suhdanteiden ylikuumeneminen.

    Korona tuli – ja aikanaan se myös menee. Jäljelle jää joksikin aikaa työttömyyttä, huonosti voivia yrityksiä ja kasapäin julkista velkaa. Siinäkö se?

    Koronan vaikutukset ulottuvat pidemmälle ja syvemmälle kuin voisi ajatella. Koronasta toipunut maailmantalous on erilainen kuin maailma ennen koronaa.

    Velan lisääntyminen joillakin toimijoilla, kuten valtioilla, on yksi merkittävä tekijä, joka muuttaa väistämättä talouspolitiikan suuntaa jossain vaiheessa. Hyvä uutinen saattaa olla, että maailman nettovelat eivät ole lisääntyneet. Jos joku ottaa velkaa, joku sen myöntää: myönnetyn ja otetun velan erotus on edelleen nolla.

    Finanssipolitiikka on muodostanut pitkään epäpyhänä pidetyn allianssin keskuspankkipolitiikan kanssa. Siksi intressit inflaation luomiseksi ovat vahvemmat kuin vuosikymmeniin. Keskuspankki painaa rahaa eli sivistyneemmin sanottuna luo likviditeettiä. Valtiot luovat alijäämiä ja käyttävät lähes ennenäkemättömiä resursseja talouden toiminnan ylläpitämiseen.

    Heureka, ikiliikkuja! Ei nyt sentään.

    Kone toimii niin kauan kuin valtion velkakirjoille löytyy muitakin halukkaita ostajia kuin keskuspankit. Joku lainaa, ja joku antaa lainan. Kun lainantaja keksii parempaa käyttöä rahoilleen, valtioiden rahoituksen hinta nousee. Saatavat muuttuvat jälleen veloiksi.


    11 kommenttia

    Charles LaMonica

    Esko, Great article. Spot on- if demand shrinks by 10%, central banks ‘maintain liquidity’ and the fiscal stimulus replaces the shortfall in aggregate demand, we should be okay. Concern is if social distancing is relaxed and COVID-19 is resurgent and a downward spiral in confidence starts. We must get health policy right in order to shorten the cycle of economic recovery. Thanks! Charles

    Veli Poika

    "Hyvä uutinen saattaa olla, että maailman nettovelat eivät ole lisääntyneet. Jos joku ottaa velkaa, joku sen myöntää: myönnetyn ja otetun velan erotus on edelleen nolla." Tämän voisi sanoa myös selvemmin eli: raha on velkaa, kuten Suomen Pankki opettaa peruskoululaisille tarkoitetulla taloussivustollaan. Jos velan määrä ei lisäänny se tarkoittaa siis sitä ettei myöskään rahan määrä ole lisääntynyt. Mutta onko se vähentynyt? Rahan määrän vähentyminen voi taas johtaa pelättyyn deflaatioon. Pienikin deflaatio on nähty vaaralliseksi, kun taas pieni inflaatio on jopa toivottavaa ja esim. EKP on asettanut inflaatiotavoitteeksi n. 2%. Rahan merkittävimpiä tarkoituksia on olla vaihtokaupan väline: sen avulla kukin voi kätevästi vaihtaa omaa työtään muiden tekemään työhön. Rahan (eli velan) määrän ja talouden koon suhteen tulisi pysyä vakaana jottei seurauksena olisi liiallista inflaatiota tai vielä pelätympää deflaatiota. Rahalla itsellään ei siis juuri ole arvoa nykyään ja se onkin käytännössä useimmiten vain numeroita pankkitileillä. Seteleitä on käytössä hyvin vähän eli alle 10% ja esim. UK:ssa luokkaa 3%. Valtioiden finassipoliittisella elvytyksellä pyrittäneen yleensä siihen ettei taantuma syvenisi omasta painostaan eli mm. siitä että kun velkoja maksetaan pois eikä uutta velkaa haluta ottaa, niin silloin talouden käytössä olevan rahan määrä vähenee, joka johtaa talouden lisäsupistumiseen jne. Tällöin valtio voi auttaa asiaa ottamalla itse velkaa ja sitä kautta se voi saada talouden käytössä olevan rahan määrää tasaantumaan eli voi estää sen liian voimakkaan vähenemisen ja sitä kautta pitää talouden rattaita pyörimässä paremmin. Valtiothan eivät säilö ottamaansa velkaa eli rahaa, vaan se saatetaan talouden käyttöön eri mekanismeilla. Vastoin yleistä kuvitelmaa valtioiden ei tarvitse maksaa velkaansa pois samalla tavalla kuin tavallisten ihmisten, koska valtiot eivät ole kuolevaisia. Ne voivat ottaa uutta velkaa kun vanha erääntyy maksettavaksi. Näinä aikoina esim. Suomen valtion velanotto on ollut helppoa ja velkaa on suorastaan tyrkytetty jopa negatiivisella reaalikorolla. Eräänlainen raja velan määrälle tulee siitä että korkomenojen tulee pysyä kohtuullisina: niin kauan kuin velan korkoprosentti pysyy samana tai alle talouden kasvuprosentin ei velan suhde BKT:hen kasva ja ollaan siten "turvallisilla vesillä". Koronakriisin johdosta EU:ssakin on vanha 60% raja tuolle suhteelle nyt heitetty romukoppaan. Sehän ei perustunut juuri mihinkään ja monilla valtioilla EU:ssa on ollut merkittävästi enemmän velkaa ja esim. Japanilla yli 240% BKT:hen nähden. EU:ssa EKP ja sen osakkuuspankit, kuten Suomen Pankki, voivat ostaa valtioiden velkakirjoja ns. jälkimarkkinoilta, mutta esim. USA:ssa myös suoraan. Tältä osin mahdollinen korkotuotto tulee siten esim. Suomen Pankille, joka tulouttaa sen sitten Suomen valtiolle. Näin olemme siis velkaa lopulta itsellemme tältä osin. Tätä velkaa voidaan pitää Suomen Pankin taseessa niin kauan kuin halutaan ja sen korkokin voidaan laittaa nollaksi jolloin siitä tulee "ikuisuuslaina" jos niin halutaan.

    Hannu Valtonen

    Näinhän se menee. Ei muuta tarvitse tehdä, kuin pysytellä poissa tornadon ulkokehältä ja edetä hiljakseen tornadon tyynessä keskustassa, kunnes corona on vain pahaa unta. Sen jälkeen voi uudellen hivuttautua lähemmäs ulkokehää nauttimaan vauhdista. Corona syö mitä syö ja sen jälkeen pöytä on suhteellisen vapaa ja avoin uusille tekijöille ja visioille. Muutos on jo liikkeellä ja talouden nousu on yllättävän nopeaa. Eihän sijoittajien raha tulee ptkään lepäämään tuottamattomana. Sijoittajille pitää luoda tiekartta, jotta raha löytää juuri minun tuotteeni, tai palveluni. Entä jos tämä ei toteudukaan? Alkaako valtio lainaamaan kansalaisiltaan? Vai onko kansallisvarallisuus suorittanut joukkopaon tuntemattomaan tyhjiöön?

    Lauri Oinonen

    Valtion velkautuminen on parempi kuin kuntien ja kansalaisten velkautuminen tilanteessa, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. EU:n ja euron kohtalo on suoraan ja lievästi ilmaistuna hyvin huolestuttava. Nyt Suomen ei missään tapauksessa pidä lähteä Euroopan rahoittajaksi, koska taloutemme ei kestäisi sitä. Valtion on nyt ehdottomasti luovuttava ns."tunnin junien" ratojen suunnitteluista ja rakentamisista. Olemassa olevalla rataverkolla tullaan varin hyvin toimeen ja voidaan tuplata raidelikenne, jos sähköistämättömät rataosat sähköistetään ja otetaan vaihtoehtoiset olemassa reitit kovaan käyttöön. Tavarajunien siirto vaihtoehtoisille ja vapaata ratakapasiteettia tarjoaville reiteille mahdollistaisi nopeiden pendoliino- ja IC-junien kaksinkertaisen ja jopa kolminkertaisen käytön olemassa olevilla radoillamme. Yksi tavarajuna vie näet kolmen tai neljän nopean henkilöliikenten junan ratakapasiteetin hitaasta ajonopeudesta johtuen. Valtion on siis säästettävä investoinneissa ja hankinnoissa. Valtion puolestaan tulee auttaa kuntia, koska ne vastaavat kansalaisten perustarpeista. Silloin kunnallisverot eivät nouse kohtuuttomasti ja kansalaisilla säilyy ostovoima, mikä on tärkeää paikallistalouksien ja työllisyyden kannalta.

    Airi Pulkkinen

    "Nyt Suomen ei missään tapauksessa pidä lähteä Euroopan rahoittajaksi, koska taloutemme ei kestäisi sitä". YLE 22.4.2020: Ranska vaatii yli 1600 miljardin eli 1,6 biljoonan suurista euromaiden yhteisvastuullista jälleenrakennusrahastoa. Italiaa ja Ranskaa kiinnostaa toisten kustannuksella velkaantuminen. Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi pitää asiattomana tapaa, jolla eurobondien suurimmat omakohtaiset hyötyjät Italia ja Ranska ajavat niitä solidaarisuuden nimissä. – Italia ei ole piitannut ennen kriisiäkään yhteisistä velkasäännöistä, vaan on velkaantunut niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Ranskalaiset finanssilaitokset taas ovat tätä suhteettoman paljon rahoittaneet. Niiden taseissa on moninkertainen määrä Italian valtion velkakirjoja verrattuna vaikkapa saksalaisiin, hän toteaa. https://www.verkkouutiset.fi/italiaa-ja-ranskaa-kiinnostaa-to...uminen/#2239a126 Italia ei halua ketään katsomaan päältä, miten he käyttävät rahansa – tai EU:lta tulevat rahat. Tuoreessa indeksissä veronkierron yleisyydestä Euroopassa Italia on kirkkaasti kärjessä: https://yle.fi/uutiset/3-11315876

    Elämme vaarallisia aikoja

    Ikiliikkujaa ei edelleenkään ole keksitty. Entä jos kuviteltaisiin vähän äärimmäisempää niin, että taloudessa ei tuoteta mitään vaan keskuspankit vaan tuottaa rahaa, jota sitten jaetaan. Rahan arvo häviäisi ja rahalla olisi sama arvo kuin vessapaperilla. Nyt tämä velkabonzin rakentaminen voi hyviknin johtaa vastaavaan tilanteeseen tai ainakin kovaan inflaatioon, joka myös kuvastaa luottamuksen vähentymistä rahaa kohtaan. Se aiheuttaisi paljon pahaa taloudessa.

    Veli Poika

    Uusi ja tuntematon aiheuttaa ihmisissä pelkoja: tämän vuoksi mieluummin ollaan konservatiivisia eikä muuteta olemassaolevaa, kuin halutaan kokeilla uusia keinoja. Mitä vähemmän on tietoa, sitä konservatiivisempia usein ollaan. Tässä tilanteessa kannattaa kuunnella asiantuntijoita, eikä antaa omille peloilleen valtaa.......... Arvostettu taloustieteilijä Paul De Grauwe on sitä mieltä että EKP on Euroopassa ainut toimija joka pystyy ratkaisemaan isoja kriisejä kuten nyt koronaviruksen aiheuttama. Poliitikot eivät tähän pysty, koska heillä tärkeimpänä kriteerinä on vallassa pysyminen omassa maassaan, ei Euroopan yhteinen ja pidemmän tähtäimen etu. Poliitikoilla on myös aiheellinen pelko oikeistopopulistien suosion kasvusta omassa maassaan. Tämän vuoksi lyhytnäköinen oman maan etujen ajaminen on vallalla. Saksa on tästä hyvä esimerkki eurokriisin tapauksessa: siis huonosta eurokriisin hoidosta saksalaisten vaatimuksesta. Seurauksena oli esim. Suomessa "menetetty vuosikymmen".......... de Grauwen mielestä deflaatio on tällä hetkellä todellinen vaara. Hänen mielestään ei riitä että EKP ostaa valtioiden velkakirjoa jälkimarkkinoilta, sen pitäisi ostaa niitä suoraan. Kun tämä on EU-sopimusten mukaan kiellettyä, niin hänen mielestään lakimiehet kyllä keksivät keinot siihen miten tämä ratkaistaan. Itse hän ehdottaa esim. sitä että velkakirjojen korko laitetaan nollaksi ja EKP ostaa sitten näitä yhteistyöhaluisten organisaatioiden välityksellä (siis käytännössä suoraan). Tässä tilanteessa inflaatio ei hänen mukaansa ole uhkana.......... EKP ei siis yksinään "paina rahaa", vaan siihen tarvitaan valtioita, jotka ottavat lainaa. Huom: raha on aina velkaa. Valtioilla on parhaat edellytykset sen päättämiseen miten tuolla rahalla elvytetään taloutta, koska hallitukset tuntevat parhaiten kunkin maan tilanteen.......... de Graufe on myös sitä mieltä että keskupankin ei tulisi maksaa korkoa liikepankkien talletuksille keskupankissa (ns. keskuspankkireserveille), koska se on tarpeetonta pankkijärjestelmän toiminnan kannalta (nythän tuo korko taitaa olla negatiivinen). Tällä estetään se että valtio joutuisi lopulta kuitenkin koron maksumieheksi, vaikka valtionvelkirjan korko on nolla.      . Paul de Grauwen ajatuksiin voi tutustua tarkemmin Googlaamalla hänen kirjoituksensa: "The Need for Monetary Financing of Corona Budget Deficits"

    pohdintaa

    "Kone toimii niin kauan kuin valtion velkakirjoille löytyy muitakin halukkaita ostajia kuin keskuspankit. Joku lainaa, ja joku antaa lainan. Kun lainantaja keksii parempaa käyttöä rahoilleen, valtioiden rahoituksen hinta nousee. Saatavat muuttuvat jälleen veloiksi." Ei kai se kone tarvitse edes muita ostajia. Koron nollan alla pysymiseen riittää, että keskuspankit ostelevat niitä velkapapereita rajattomasti painamallaan uudella rahalla. Mutta sillä koneella voi olla sivuvaikutuksia. Rahan arvolle voi käydä kohta vielä kummasti. Jos jonkun etelä-euroopan maan pankit meinaavat kohta mennä nurin, niin riippumatta siitä, hoidetaanko kriisi antaen niiden mennä nurin vai jakaen jotain yhteisvastuita, saattaa euron merkitys maailmanmarkkinoilla kokea vielä kolauksia. Koronakriisin jälkeen saatetaan törmätä mm. sellaiseen uuteen tilanteeseen, että joidenkin aasialaisten valuuttojen merkitys maailmanmarkkinoilla voi olla kasvanut suhteessa dollariin ja euroon. "Jos joku ottaa velkaa, joku sen myöntää: myönnetyn ja otetun velan erotus on edelleen nolla." Tuo ei kai pidä paikkaansa kuin myönnetyn velan ja otetun velan teoreettisten määrien suhteen sellaisessa epärealistisessa tialnteessa, että kaikki velat maksettaisiin takaisin yhtä aikaa. Yksi talouden piirre on, että myönnetyn velan ja otetun velan markkina-arvot eivät automaattisesti ole samalla ajanhetkellä läheskään samat. Esimerkki. A:lla on velkaa 100 000 euroa, ja tämä saa juuri ja juuri ostettua sillä B:n. Jos omistaa velkakirjan, joka oikeuttaa saamaan vaikkapa 0,1 % korkoa velkapaperiin, jolla A on velkansa nostanut, sen arvo voi poiketa B:n arvosta jompaan kumpaan suuntaan. Jos A maksaa velkansa takaisin, myönnetyn ja otetun velan markkina-arvo on siltä osin sama, mutta jos velkaantumistilanne on olemassa, molempien velkojen markkina-arvo ei ole välttämättä tasan B. Pääsääntöisesti on niin, että velkoja ei myönnä jollekin velkaa, ellei oleta vaurastuvansa velan antamalla verrattuna siihen, ettei velkaa antaisi, eli ellei oleta että omasta näkökulmasta velan antaminen kasvattaisi omaisuuden kokonaisarvoa verrattuna siihen, jos velkaa ei antaisi. Raha on velkaa, mutta on muutakin velkaa kuin rahamääräistä. Vaikkapa myöskään esimerkiksi kiitollisuudenvelan määrät ja kiitollisuuden määrät maailmassa eivät ole välttämättä identtiset.

    Veli Poika

    Ei ole mitään syytä miksi EKP toimisi holtittomasti tulevaisuudessa ja antaisi inflaation kiihtyä liian suureksi. Vaikka se noudattaisi Paul de Grauwen viitoittamaa tietä, ei se tarkoita sitä että se menettäisi kykynsä mahdollisen kiihtyvän inflaation hillintään. Siihen on käytettävissä korkopolitiikka aivan samoin kuin aikaisemminkin. Isona erona on kuitenkin se että koron nosto ei iskisi pahasti valtioihin, jotka ovat parhaan kykynsä mukaan pyrkineet pitämään talouselämän rattaita pyörimässä ottamalla lisää velkaa: kun valtionlainan korko on nollassa ei siihen koronnostot vaikuta. Jotta tähän päästäisiin pitäisi suuri osa valtionlainoista olla tällaisia nollakorkoisia.   -»»»-   Kuten de Grauwe toteaa kirjoituksessaan, EKP on eräs kaikkein riippumattomimmista keskuspankeista. Sitä ei yksittäiset maat tai niiden hallitukset pysty ohjailemaan tekemään huonoja päätöksiä. Saksa yritti kovasti eurokriisin yhteydessä saada EKP:tä noudattamaan saksalaista "oikeaa" rahapolitiikkaa (ordoliberalismia, jota useimmat taloustieteilijät pitivät kummallisena hyperinflaatiopelkoisena). Siinä se ei kuitenkaan onnistunut, vaikka saksalaisia erosi EKP:n johtokunnasta vastalauseeksi (Jos he olisivat onnistuneet, seuraukset olisivat luultavasti olleet karmeita).

    Veli Poika

    Juuri kun pääsin sanomasta että EKP on eräs itsenäisimmistä keskuspankeista, niin Saksan perustuslakituomioistuin on päättänyt haastaa EKP:n itsenäisyyden ja samalla se on korottanut itsensä EU:n tuomioistuimen yläpuolelle. Voisi olettaa että tämä johtuu saksalaisten halusta näyttäa, että he määräävät kuinka EU:ssa toimitaan: kun he eivät ole saaneet tahtoaan läpi normaaleilla yhdessä sovituilla menettelyillä, niin nyt turvaudutaan Saksan perustuslakiin, joka siis heidän mielestään menee yli EU:n lain.   -»»»»-   Saapa nähdä annetaanko saksalaisten anastaa itselleen ylin päätäntävalta EU:ssa, vai ei?   -»»»»-   Ellei, niin Saksa voisi sitten erota Eurosta, jos yhdessä laaditut säännöt eivät miellytä. Samalla se kuitenkin menettäisi Euron sille tuoman valtavan edun: Saksan vaihtotaseen ylijäämä on monena vuonna ollut yli EU-sopimusten salliman 6% rajan n. 8%:n paikkeilla (aikoinaan EU-komissio/ Olli Rehn jo lähetti Saksalle tästä huomautuksen). Euroina ylijäämä on luokkaa Suomen bruttokansantuote per vuosi. Saksan markka tietenkin vahvistuisi tästä ja Euro heikkenisi ja sitä kautta Saksan vaihtotase tasapainottuisi. Tämä olisi muiden Euro- ja EU-maiden kannalta positiivista eli siis niiden kilpailukyky verrattuna Saksaan kohenisi. Saksalaisten pankkien euromääräiset saatavat muista Euromaista voisivat myös menettää arvoaan Euron heikkenemisen myötä.   -»»»»-   Teknisesti Saksa voisi silti myös pysyä Eurossa ottamalla käyttöön maan sisäisen digitaalisen rinnakkaisvaluutan (tilivaluutan), uuden Saksan markan, jolle ei kuitenkaan painettaisi seteleitä, vaan Euro olisi edelleen ainut hyväksytty seteliraha. Pankkikorteilla voisi sitten maksaa markoissa. Kaikki saksalaiset lainat ja samoin palkat maksettaisiin sen jälkeen markoissa. Aikoinaan eurokriisin aikana jotkut saksalaiset ekonomistitkin ehdottivat tällaista epätasapainon korjaamiseksi (Thomas Mayer Deutsche Bankin entinen johtaja:"Wir brauchen Alternativen zum Euro" ja prof. Dirk Meyer:"Brauchen wir die D-Mark neben dem Euro? ",v.2012-2013, yhteenveto hollantilainen André ten Dam: "The Matheo Solution (TMS)"). Tällä voisivat myös poliitikot pelastaa kasvonsa sanomalla että Euroa ei ole hylätty, koska se olisi edelleen hyväksytty maksuväline ja itse asiassa ainut virallinen raha. Liikepankkien luoma raha eli velka on nykyäänkin "vain" käytännön rahaa: vain keskuspankkiraha eli setelit (ja kolikot) on virallista rahaa. Saksalaiset voisivat tämän jälkeen noudattaa haluamaansa "oikeaa" rahapolitiikka, joka "estäisi" heidän pelkäämänsä hyperinflaation [Euron inflaatio on tähän asti ollut lähes olematonta].

    J.V.

    Kun blogia kirjoitetaan työnantajan puolesta, pieni tarkkaavaisuus otsikoinnissa olisi paikallaan. "Korona kurittaa myös taloutta – keksivätkö valtiot ikiliikkujan sen pelastukseksi?" Koronaako pelastetaan?

    Lisää kommentti