Lisää osakepainoa sijoitussalkkuihin – mahdollisuus vai riski?

Miten raha riittää tulevaisuudessa eläkkeisiin? Pitääkö maksuja korottaa? Vai jopa leikata nykyisiä eläkkeitä? Me Ilmarisessa haluaisimme turvata tulevien eläkkeiden rahoitusta sijoittamalla yhteisiä eläkevaroja entistä suuremmalla painolla pitkällä tähtäimellä korkeimman tuotto-odotuksen omaisuusluokkaan eli osakkeisiin. Korkeampaa tuottoa haemme, jotta työeläkejärjestelmän tasapaino on entistä paremmin turvattu.

Eläkejärjestelmän kestävyyttä on kyseenalaistettu, koska työikäisten määrä on pienentynyt ja eläkeläisten osuus väestöstä on noussut. Suomessa on syntynyt jo pitkään valitettavan vähän lapsia: syntyvyys laski Tilastokeskuksen mukaan (stat.fi) 2010-luvulla yhdeksänä vuotena peräkkäin. Ja tänä vuonna syntyneiden lasten lukumäärä tammi–kesäkuussa oli vuodesta 1900 alkavan mittaushistorian pienin.

Väestönkehitys johtaa eläkemaksun korotuspaineeseen

Suomalaiset työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa työnantajien, työntekijöiden ja yrittäjien maksamilla työeläkemaksuilla. Kukin sukupolvi rahoittaa maksuillaan valtaosin edellisen sukupolven eläkkeet. Syntyvyyden väheneminen siis vaikuttaa pitkällä tähtäimellä koko järjestelmän rahoitusasemaan ja kestävyyteen. Meillä on jatkossa entistä vähemmän eläkkeiden maksajia, joskin esimerkiksi työperäisellä maahanmuutolla tilannetta voidaan parantaa.  

Suomen eläkejärjestelmä on tuoreimman Melbourne Mercer Global Pension Index -vertailun mukaan maailman kuudenneksi paras (etk.fi). Vaikka työeläkejärjestelmä on lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa, on järkevää hyvissä ajoin varautua väestönkehityksen mukana tuleviin pitkän aikavälin haasteisiin. Ilmariseen ja muihin eläkeyhtiöihin rahastoiduille pääomille saatavilla sijoitustuotoilla on varautumisen näkökulmasta keskeinen rooli; mitä korkeampi sijoitustuotto, sitä pienempi on eläkemaksujen nousupaine tai tulevien eläke-etuuksien leikkausuhka. Tuoreiden laskelmien mukaan on arvioitu, että jos rahastoiduille eläkevaroille saataisiin pitkällä tähtäimellä yhtä prosenttiyksikköä korkeampi vuotuinen tuotto, poistaisi se eläkemaksujen nousupaineesta noin kolme prosenttiyksikköä eli isosta asiasta puhutaan.

Osakkeiden paino kohti 60 prosenttia

Eläkeyhtiöiden vakavaraisuudesta säädetään laissa. Sääntely ja erityisesti siihen sisältyvä vakavaraisuuskehikko määrittää, kuinka paljon me yksityiset työeläkevakuuttajat voimme kantaa riskiä sijoituksissamme. Yksi sijoitussalkkujen keskeisimmistä riskin (ja samalla tietenkin tuoton) lähteistä on salkkuihin sisältyvä osakeriskin kokonaismäärä. Tuoreimpien allokaatioraporttien perusteella on nähtävissä, että nykyinen vakavaraisuuskehikko ohjaa yhtiöiden osakepainot 45 – 50 prosentin välille koko sijoitusomaisuudesta laskettuna.  

Nykyisessä hallitusohjelmassa on mainittu työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan uudistaminen. Yksi osa uudistamista on korkeampien pitkän aikavälin sijoitustuottojen tavoittelu ja se taas edellyttää muutoksia nykyiseen sääntelyyn. Korkeampien sijoitustuottojen saavuttamiseen ei valitettavasti ole mitään taikatemppuja vaan tuotto-odotuksen nostaminen tarkoittaa samalla sijoitussalkkujen korkeampaa riskitasoa ja isompaa lyhyen aikavälin tuottoheiluntaa. Eläkejärjestelmämme kuitenkin kestää hyvin tuottoheilunnan, sillä eläkevastuuvelka, jonka kattamiseksi rahoja sijoitetaan, on keskimäärin hyvin pitkäaikaista.

Itse kannatan eläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan riskitasojen ja samalla pitkän aikavälin tuotto-odotuksen kasvattamista. Jos sääntely sen sallisi, Ilmarisen osakepaino voisi pidemmällä tähtäimellä olla 60 prosentin paikkeilla. Mistään megalomaanisen isosta muutostarpeesta ei siis puhuta verrattuna nykyisiin noin 50 prosentin osakeriskitasoihin. Mittavasti yli 60 prosentin olevien tavoitetasojen perään ei hajautushyötyjen menettämisuhan takia ole edes järkevää haikailla, koska on hyvä jättää tilaa muillekin omaisuuslajeille. Myös kansainvälisesti tarkasteluna 60 prosentin osakepaino näyttäisi olevan melko suosittu ”tasapainotila”.

Onko parempien tuottojen tavoittelu riski?

Vakavaraisuussääntelyä kehittämällä voimme varmistaa parhaan mahdollisen tuoton eläkevaroille. Nykyinen sääntely ohjaa meitä sijoittamaan myötäsyklisesti, eli silloin, kun alla on hyviä sijoittamistuottojen ajanjaksoja. Tällöin emme ole köyhiä emmekä kipeitä ja pystymme kantamaan merkittävästi sijoitusriskiä. Vastaavasti silloin, kun vaikkapa osakemarkkina on laskenut voimakkaasti, ajaudumme suhteellisen nopeasti vakavaraisuushaasteisiin, ja pahimmassa tapauksessa päädymme myymään osakkeita juuri silloin kun ne suhdanteiden näkökulmasta ovat edullisia. Sijoittamisen perussääntö ”osta halvalla ja myy kalliilla” kääntyy tällöin päälaelleen. Emme siis nykyisellään pysty täysimääräisesti hyödyntämään eläkevarojen pitkää sijoitushorisonttia.

Tietenkään tuottoja ei ole olemassa ilman riskiä. Osakepainon nostaminen voi heiluttaa tuottoja kvartaali- ja vuositasolla, mutta klassikkosanonnan mukaan eläkeyhtiön kvartaali on 25 vuotta. Pitkällä aikavälillä osakkeet ovat aina tuottaneet muita omaisuusluokkia paremmin.

Eläkevarojen sijoittamisessa hallitsemme riskiä hajauttamisella. Kun Helsingin pörssi on ollut tänä vuonna kovin alavireinen, olemme globaalina sijoittajana saaneet hyvin tuottoja muualta maailman pörsseistä. Hajauttamisessa painotetaan maantieteen lisäksi myös eri omaisuusluokkia, kuten esimerkiksi korko- ja kiinteistösijoituksia.

Me Ilmarisessa sijoitamme turvaavasti, tuottavasti ja vastuullisesti lähes 58 miljardin euron yhteistä eläkevarallisuutta. Paremmilla sijoitustuotoilla on mahdollista varautua hyvään huomiseen.

Mikko Mursula
varatoimitusjohtaja, sijoitukset
Ilmarinen

• Lue lisää Ilmarisen sijoituksista