Työuupumus – mistä sen tunnistaa ja miten sitä voi ehkäistä?

Työuupumus kehittyy pitkäkestoisen stressin seurauksena. Mikä työelämässä uuvuttaa? Miten tunnistaa työuupumus ja miten ehkäistä sitä työpaikalla?

Työuupumus eli burnout on työntekijän psyykkisten voimavarojen ehtymistä pitkäkestoisen työstressin seurauksena. Työuupumusta ei luokitella varsinaiseksi sairaudeksi, mutta siihen liittyy riski sairastua muun muassa masennukseen ja unihäiriöihin. Vakava työuupumus muistuttaakin usein oireiltaan masennusta. Työuupumuksen on myös todettu lisäävän tapaturmien ja työkyvyttömyyden riskiä.

Mikä työelämässä uuvuttaa ja mitä sille pitäisi tehdä? Kysymyksiin vastaa Ilmarisen työkykyriskien ennakointi ja tutkimus -osaston asiantuntijapsykologi Simo Levanto.

Työuupumus tai burnout – oireet ja merkit 

Mitkä ovat työuupumuksen oireet? Mitkä ovat burnoutin merkit, joihin työpaikalla pitäisi kiinnittää huomiota?

Stressi ja ohimenevät stressin aiheuttamat oireet, kuten keskittymiskyvyn ongelmat tai lievä ajoittainen väsymys, eivät sinällään ole vaarallisia, kunhan stressistä on riittävä mahdollisuus palautua. Pitkittynyt stressi ilman riittäviä mahdollisuuksia palautumiselle sen sijaan voi johtaa työuupumukseen.

Tyypilliset burnoutin oireet on perinteisesti luokiteltu kolmeen luokkaan: 

1. Uupumus eli voimakas väsymys, josta palautuminen ei onnistu tavanomaisten yöunien, viikonloppujen tai lomankaan aikana.
2. Kyynisyys eli mielekkyyden ja merkityksellisyyden tunteen katoaminen työnteosta.
3. Ammatillisen itsetunnon heikkeneminen, eli pystyvyyden ja aikaansaamisen tunteen häviäminen työnteosta. Nämä oireet näkyvät usein paitsi väsymyksenä, myös haluna vetäytyä ihmissuhteista sekä keskittymisen ja muistin ongelmina. Myös tunnesäätelyn ongelmia saattaa ilmetä.

Viimeaikaisessa työuupumustutkimuksessa työuupumusta on tarkasteltu laaja-alaisemmin. Oirekuvaan on lisätty tiedonkäsittelyn ongelmat, kuten muistin ja keskittymisen vaikeudet. Kyynistymistä on kuvattu laajemmin henkisenä etääntymisenä työstä, ja ammatillinen itsetunto on laajennettu käsittämään myös tunteiden säätelyä. Lisäksi työuupumuksen tunnistamisessa huomioidaan stressin aiheuttama ahdingon tunne ja stressistä aiheutuvat psykosomaattiset tai toiminnalliset vaivat. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset kiputilat, vatsavaivat ja sydämen toimintaan liittyvät tuntemukset. Työuupumuksen tunnistamisessa onkin tärkeää muistaa, että oireilu voi näyttäytyä eri tavoin. 

Mikä uuvuttaa?

Burnoutin ytimessä on pitkittynyt riittämättömyyden tai merkityksettömyyden tunne. Tunteen aiheuttaa liiallinen, usein monesta lähteestä tuleva kuormitus vailla riittävää palautumista. Pelkkä työmäärä ei yksinään selitä kohtuutonta kuormitusta. Uupumusriskiä kasvattavat ristiriitaiset tai mahdottomat vaatimukset, epäselvät tai ristiriitaiset roolit, työhön liittyvä epävarmuus, puutteelliset työn hallinnan mahdollisuudet, puuttuva sosiaalinen tuki, epäsuhta työhön annetun henkisen panostuksen ja työn palkitsevuuden välillä, epävarmuus tai epäoikeudenmukaisuuden kokemukset.

Voidaan myös ajatella, että tietyt työntekijän ominaisuudet saattavat lisätä uupumusriskiä. Tällaisia uupumukselle altistavia ominaisuuksia ovat esimerkiksi korostunut tunnollisuus tai vaativuus, vastakkainasettelujen välttäminen, miellyttämisenhalu tai kokemattomuus ja riittämättömät valmiudet omien rajojen tunnistamiseen ja rajoista kiinni pitämiseen. Kun vaatimuksiltaan ristiriitaiseen tai rajattomaan työympäristöön asetetaan työntekijä, jonka ominaisuudet ja toimintatavat edelleen altistavat uupumukselle, syntyy ratkaisematon ja uuvuttava riittämättömyyden kokemus.

Työuupumus syntyy siis työn olosuhteiden ja työntekijän ominaisuuksien vuorovaikutuksessa. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että keskeisimmät tekijät liittyvät nimenomaan työhön. Siksi työuupumuksen hoitamiseen ei riitä yksilölle annettava hoito tai tuki, vaan sitä on aina ratkottava myös työn sisältöön tai järjestelyihin liittyvillä toimenpiteillä.

Työuupumuksen oireet kehittyvät vähitellen ajan kuluessa. Merkit voi hyvässä tapauksessa tunnistaa työpaikalla jo varhaisessa vaiheessa.

Simo Levanto, asiantuntijapsykologi, Ilmarinen

Työuupumus ja sairausloma 

Auttaako sairausloma työuupumukseen? Tarvitaanko toipumiseen aina pitkä poissaolo?

Lievien uupumusoireiden kohdalla usein riittää, että suunta saadaan muutettua työpaikalla eikä uupumus välttämättä vaadi ainakaan pitkää sairauslomaa. Vakavamman tai pidempään jatkuneen burnoutin hoitaminen saattaa kuitenkin vaatia alkuun tilanteen nollaamisen tai irtioton työstä. Sairausloman sijaan voidaan sopia myös esimerkiksi lomien aikaistamisesta, työvuorojen muutoksista tai ylityö- ja saldovapaiden käyttämisestä.

Jos työuupumukseen liittyy vakavampia oireita, kuten masennusta tai pitkään kestäneitä unihäiriöitä, arvioi työterveyslääkäri sairausloman tarpeen. Sairausloma ei kuitenkaan paranna uupumusta. Poissaolo vain antaa mahdollisuuden kerryttää voimavaroja. Uupuneen työntekijän työkyvyn tukeminen vaatii aina sekä työn muokkaamista että työntekijän omien toimintatapojen tarkastelemista ja muutoksen tukemista. Lue lisää työn muokkauksesta.

Työuupumus ja esihenkilö

Miten työuupumuksen voi tunnistaa työpaikalla?

Työuupumuksen oireet kehittyvät vähitellen ajan kuluessa. Merkit voi hyvässä tapauksessa tunnistaa työpaikalla jo varhaisessa vaiheessa. Haastavaa ongelman tunnistamisesta voi kuitenkin tehdä se, että uupumukselle altistavat ominaisuudet, kuten tunnollisuus ja vastuuntuntoisuus, ovat sopivissa määrin ilmetessään hyviä työntekijän ominaisuuksia, joita mielellään tuetaan. Kehittyvän työuupumuksen havaitseminen on mahdollista, kun esihenkilöllä on mahdollisuus säännölliseen vuorovaikutukseen työntekijöiden kanssa. Vain siten hän voi tunnistaa sellaiset muutokset työntekijän käytöksessä tai työsuorituksessa, jotka saattavat olla merkkejä liiallisesta tai pitkittyvästä kuormituksesta.

Työuupumuksen ennaltaehkäisemiseksi työpaikoilla on oltava mahdollisuus keskustella säännöllisesti työolosuhteista ja kuormituksesta. Esille nostettuihin epäkohtiin on myös puututtava. Erityisen tärkeää on selvittää epäkohdat myös silloin, kun työ niistä huolimatta tuli tehdyksi. Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä sen jäsenet voivat nostaa esiin epäkohtia ja niitä ratkotaan. Myös varhaisen tuen malli tarjoaa hyvät mahdollisuudet epäkohdista keskustelemiselle, mutta uupumuksen kohdalla on tärkeää, että mahdollisiin ongelmiin puututaan jo ennen kuin ne muuttuvat sairauslomiksi. Lue lisää varhaisesta tuesta.

Voiko esihenkilö ennaltaehkäistä uupumusta? 

Työnantajan ja esihenkilön vastuulla on tunnistaa työn kuormitustekijät ja huolehtia siitä, että ne eivät ole kohtuuttomia, sekä taata työntekijöille mahdollisuus riittävään palautumiseen.

Työntekijöiden vastuulla on vastaavasti huolehtia omasta palautumisestaan ja omista voimavaroistaan näissä työnantajan mahdollistamissa puitteissa. Työntekijöillä on myös vastuu ottaa esihenkilön kanssa puheeksi mahdolliset työn epäkohdat.

Kirsi Ahola kollegoineen sekä kansainväliset tutkijat Michael Leiter & Christina Maslach ovat esitelleet seuraavia keinoja siihen, miten työnantaja ja esihenkilö voivat tukea uupunutta työntekijää:

1. Selvitä, mikä työtilanteessa on johtanut uupumukseen.
   - Onko tehtävänkuva selkeä? Työhön syntyy kaaosta jatkuvista muutoksista ja pirstoutuvasta tehtävänkuvasta, jos kukaan ei kanna vastuuta työntekijän työtilanteen kokonaisuudesta.
   - Onko kokonaistyömäärä kohtuullinen? Työt sovitaan ja niihin tehdään muutoksia yhteisesti. Tavoitteet mitoitetaan oikein. Tilannetta seurataan säännöllisesti.
   - Onko työntekijällä sopivat vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä ja käyttääkö hän niitä tarvittaessa? Pyri lisäämään hallinnan tunnetta työssä. Tarjoa tilaisuuksia vastavuoroiseen vuorovaikutukseen säännöllisesti.
2. Osoita työntekijälle arvostustasi ja kannusta.
   - Osoita huomaavasi tehty työ ja anna riittävästi sekä myönteistä että tarvittaessa rakentavaa palautetta.
   - Vältä syyllistämistä.
   - Pidä yllä säännöllinen keskusteluyhteys myös poissaolevaan työntekijään ja viesti kannustavasti, että hänen toivotaan palaavan.
   
   
3. Huolehdi työyhteisön hyvinvoinnista ja toimivasta vuorovaikutuksesta.
   - Kohtele työntekijöitä tasapuolisesti.
   - Varaa riittävästi aikaa vuorovaikutukselle ja keskustelulle.
   - Keskustelkaa yhdessä työn tavoitteista ja mahdollisista ongelmista.
   - Muistakaa myös keskustella toimivista ja sujuvista asioista. Vain tunnistettu ja ääneen lausuttu voimavara on oikea voimavara. 
   
   
4. Mahdollista työolojen muokkaus ja muut muutokset työssä.
   - Älä luovuta ennen kuin tilanteeseen on saatu aikaan todellinen muutos. On tärkeää, että ainakin jotain saadaan muutettua, vaikkei kaikista ongelmallisinta kuormitustekijää saataisikaan kuriin.
   - Älä keskity pelkästään kielteisten asioiden poistamiseen. Muista myös nostaa esille myönteisiä asioita ja tukea olemassa olevia voimavaroja.
   - Suuntaudu ratkaisukeskeisesti tulevaisuuteen. Keskity siihen, miten asioita halutaan muuttaa ja mitä kohti halutaan mennä.
   
   
5. Tue työhön palaamista sairauslomalta. 
   - Sovella työhön paluun tuen tai varhaisen tuen periaatteita, kuten työhönpaluukeskustelua.
   - Varmista, että työpaikalla on nimetty vastuuhenkilö, joka vastaa työhön paluun käytännön asioista.
   - Valitkaa työntekijälle tukihenkilö, jonka kanssa hän voi käydä asioita läpi arjessa.

Muista seurata tilannetta työhyvinvoinnin ja työkuormituksen osalta säännöllisesti jonkin aikaa työhön paluun jälkeen. Sovi seurantatapaamiset valmiiksi – älä jätä niiden sopimista tai pyytämistä työntekijän vastuulle. Muista myös, että työterveyshuolto on hyvä yhteistyökumppani uupuneen työntekijän työkyvyn tukemisessa niin työntekijälle kuin hänen esihenkilölleen. Erityisesti jos työuupumukseen liittyy sairausloma, kannattaa ennen työhön palaamista järjestää työkyky- eli työterveysneuvottelu. Lue lisää työkyky- eli työterveysneuvottelusta ja poimi viisi hyvää keinoa työkyvyn tukemiseen.

Tutustu myös:  

• Työn muokkaus mielenterveyden häiriöissä 
• Muokkaa työtä mielelle sopivaksi – ennen kuin on pakko

Lähteet:

Ahola, K., Toppinen-Tanner, S., & Seppänen, J. (2016). Vaikuttava työuupumusinterventio: Systemaattinen katsaus ja toimintaohjeita. Tietoa työstä.

Leiter, M. P., & Maslach, C. (1999). Six Areas of Worklife: A model of the organizational context of burnout.
Journal of Health and Human Services Administration, 21(4), 472–489. http://www.jstor.org/stable/25780925

Schaufeli, W. B., Leiter, M. P., Maslach, C. & Jackson, S. E. (1996) Maslach Burnout Inventory - General Survey (MBI-GS). Teoksessa C. Maslach, S. E. Jackson & M. P. Leiter (toim.) Maslach Burnout Inventory Manual, 3. painos. Palo Alto (CA): Consulting Psychologists Press

Schaufeli, W. B., Desart, S., & De Witte, H. (2020). Burnout Assessment Tool (BAT)—development, validity, and reliability. International journal of environmental research and public health, 17(24), 9495.